Historian siivet ovat havisseet meneillään olevien Tampereen elokuvajuhlien saleissa vanhojen filmien ansiosta kohta 30 vuotta. Arkiston aarteet -sarjan kokoamisesta vastaava ohjelmistosuunnittelija Raimo Silius, 68. Aarteet hän kokoaa yhdessä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston KAVA:n Lauri Tykkyläisen, 63, kanssa.
Vanhat herrat ovat tehneet sarjastaan omannäköisensä. Se on ollut historian tulkintaa ja tukemista vanhalla aineistolla.
– Se on ollut filkkarityön suola, Silius summaa.
Silius hehkuttaa Sakari Pälsin vuoden 1917 dokumenttia.
Virallisesti jo eläkkeelle jäänyt mutta edelleen mukana oleva Silius hymyilee myöntävästi, kun häneltä kysyy, onko filkkarit hänelle edelleen henki ja elämä.
– Vuosi kerrallaan tässä on menty. Ei ne näköjään mua helpolla heitä ulos. Vuodesta 1977 asti olen ollut mukana ja siitä 1984 asti filkkareiden hallituksessa.
Silius on vaatimaton mies eikä suostu itsekehuun. Silius kuitenkin tiedetään elokuvan ja filkkariosaamisen käveleväksi wikipediaksi, jollaista ei juuri toista löydy.
Jo eläköitynyt entinen elokuvajuhlien festivaalijohtaja Pertti Paltila on sanonut, että ilman Siliusta juhlat olisivat aikoinaan loppuneet lyhyeen.
Vanhan dokumentin lumo
Arkiston aarteiden etsijät ovat kaivaneet joka vuosi historian komeroista esiin mitä ihmeellisimpiä unohdettuja tai kadonneiksi luultuja elokuvia. Vanhojen dokumenttielokuvien lumo on ollut vastustamaton. Lähes joka vuosi näytökset ovat loppuunmyytyjä.
Tänä vuonna nähtävät Arkiston aarteet – näytökset ovat Tiedemiesten matkat (1917–57), Sydämeni laulu Lännen lokarin mailla (1948–50), Suomi kutsui (1915–65) ja Karhun kainalossa (1911–62).
Tiedemiesten matkat (9.3.) esittää ainutlaatuisia matkakuvauksia 1900-luvun alusta. Lyhytdokumenteissa nähdään suomalaisten tutkimusmatkailijoiden kuvaamia otoksia Koillis-Siperiasta, Hollannin Itä-Intiasta ja Tulimaasta.
Silius hehkuttaa etenkin Sakari Pälsin 1917 Koillis-Siperiassa kuvaamaa filmimateriaalia alkuperäiskansoista:
– Se on varmaan alansa ensimmäinen maailmassa. Eikä sitä ollut lavastettu vaan kaikki on oikeata dokumentaatiota.
Maailman ensimmäisenä alkuperäiskansojen dokumenttikuvauksena pidettiin pitkään yhdysvaltalaisen Robert Flahertyn inuiittielokuvaa Kanadan pohjoisosista (Nanook of the North, 1922). Se on kuitenkin paljastunut lavastetuksi tarinaksi.
Pälsin arvokkaaksi arvioitu filmimateriaali löydettiin 1976 erään helsinkiläisen liikehuoneiston ullakolta. Materiaalin entisöinnin on tehnyt Lauri Tykkyläinen ja Jukka Mannerkorpi.
Sydämeni laulu Lännen lokarin mailla (9.3.) sisältää Arvo Tammisen 85-minuuttisen dokumentin Sydämeni laulu (1948), jossa kuvataan amerikansuomalaisten elämää Pohjois-Amerikassa.
Suomi kutsui -näytös (10.3.) esittelee ulkomaalaisten huippunimien vierailuja Suomessa, lähtien keisari Nikolai II:sta (1915) päätyen elokuvaohjaaja Jean-Luc Godardiin (1965).
Suuri ja mahtava eri näkökulmista
Arkiston aarteiden helmi yhteiskuntakulttuurisesti on näytös Karhun kainalossa.(10.3.). Siinä esitetään, miten dramaattisesti suomalainen elokuva muutti vuosien varrella asennettaan Neuvostoliittoon. Tärkein käännekohta on toisen maailmansodan loppu, jossa Suomi oli hävinneen Saksan puolella ja voittaja Neuvostoliitto asetti valvontakomission Suomeen.
Näytös alkaa muutamalla Venäjän vallan alaisen Suomen kuvauksella. Punaisten hävittyä kansalaissodan Suomessa ei tehty kymmeniin vuosiin elokuvia Neuvostoliitosta.
– Käytännössä nuori Neuvostoliitto oli suomalaisen elokuvan näkökulmasta täysin pimennossa. Ja toisinpäin, täällähän esimerkiksi Sergei Eisensteinin elokuva Panssarilaiva Potemkin kiellettiin poliittisesti kiihottavana elokuvana.
Ainoastaan Nyrki Tapiovaaran ja Alvar Aallon legendaarinen elokuvakerho Projektio esitti 1933 – 35 esimerkiksi Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinia (1925) ja neuvostoliittolaisten Vsedolod Pudovkinin ja Oleksandr Dovženkon laadukkaita elokuvia.
– Projektio toimi Valtiollisen poliisin tiukan katseen alla. Se sen sitten lopettikin 1935.
Sodanaikaisen ryssävihan pajatson tyhjentää Karhun kainalossa -näytöksen filmi Ryssät motissa Messuhallissa (1942). Se alkaa kuuluisalla sitaatilla ”ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistaisi”.
Sodanjälkeistä täyskäännöstä kuvaa heti 1945 Roland af Hällströmin ohjaama Neuvostoliiton ja Suomen kulttuurisuhteet alkavat. Siinä kuvataan muun muassa Puna-armeijan kuoron ja tanssiryhmän esityksiä. Samalla asialla oltiin Lenin-museon avajaisia Tampereella kuvaavassa Suomi kunnioittaa Leninin muistoa (1946) ja Suomi–Neuvostoliitto-Seurasta kertovassa Naapurikansat tutustuvat (1953) elokuvissa.