Tampereen elokuvajuhlilla järjestettävän merkittävimmän pohjoismaisen lyhytelokuvakilpailun pääpalkinnon Grand Prix’n (5 000 e) voitti slovakialainen Viimeinen bussi (Posledný autobus, 2011). Voittoisa filmi on Ivana Laucikovan ja Martin Snopekin ohjaama 16-minuuttinen animaatio.
– Huijaatko, ei voi olla totta! No, kiitos paljon! Tämä pelastaa huonon päiväni. Eiliset vaalit menivät todella huonosti. Jotain positiivista sentään, Ivana Laucikova vastailee Slovakiasta festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakson puhelinsoittoon palkintojenjakotilaisuudesta.
Muista lähteistä selviää, että Laucikovaa harmittaa talouskurimuksesta ja työttömyydestä kärsivän maan keskusta-oikeistolaisen hallituskoalition vaalitappio. Sosiaalidemokraatit voittivat vaalit ja saivat enemmistön parlamenttipaikoista.
Hypermarket-kansa haikailee kyläkauppa-tunnelmiin.Sydämeni taakka kertoo selviytymisestä, vihasta ja anteeksiannosta.
Slovakialaista mustaa huumoria
Viimeinen bussi on monimerkityksellinen mustaa huumoria sisältävä ilmaisultaan vahva tarina. Historialtaan myrskyisän 2004 EU:hun liittyneen Slovakian kohdalla ei voi välttyä historiallis-poliittisilta mielleyhtymiltä. Slovakian viisimiljoonainen kansa on ollut milloin natsien milloin kommunistien ylivallan alla ja vedetyillä rajoilla sitä on heitelty itään ja länteen.
Viimeisessä bussissa joukko eläinpäisiä vaatetettuja hahmoja pakenee matkalaukkuineen pimeästä metsästä bussilla, jonka ihmispäiset aseistetut metsästäjät dramaattisesti pysäyttävät kesken matkaa. Väkivaltaisen välikohtauksen jälkeen bussi jatkaa matkaa – ja yhtäkkiä se ajaa hirmupitkää laituria pitkin kohti suurta laivaa.
Viisihenkinen kansainvälisten sarjojen tuomaristo, jossa Suomea edusti elokuvaohjaaja Saara Cantell, piti elokuvaa ansiokkaana ajattomana sekoituksena kaikista lajityypeistä:
”Arkkityyppisillä hahmoilla leikittelevästä tarinasta muodostuu metaforinen painajaissatu. Elokuvan päättyessä noustaan tuntemattomille vesille suuntaavaan laivaan, joka saattaisi olla Nooan arkki.”
Suomalainen Hiljainen viikko menestyi
Jussi Hiltusen ohjaama Hiljainen viikko (2011) voitti sekä kansainvälisen sarjan parhaan fiktion (1 500 e) että kotimaisen sarjan nuorisoraadin palkinnon. Hiltusen 18-minuuttinen elokuva perustuu Rovaniemellä joitakin vuosia sitten sattuneeseen ampumisvälikohtaukseen. Näkemyksellisesti ohjattu ja uskottavasti näytelty elokuva on tehty pohjoisin voimin Rovaniemellä.
Kotimaisen kilpailun alle 30-minuuttisten elokuvien pääpalkinnon (5 000 e) voitti Paula Korvan dokumentti Hypermarket-kansa (2011). Se on sympaattinen tarina vanhan vantaalaisen kyläkaupan kauppiasveljeksistä. Tuomaristo arvioi filmin kuvaavan koskettavasti ja lämpimästi ystävyyttä, perhearvoja ja vanhan ajan bisnestraditiota.
Yli 30-minuuttisten kotimaisten elokuvien pääpalkinnon (5 000 e) sai suomalais-ruandalainen dokumentti Sydämeni taakka (Burden of My Heart, 2011). Ruandan sisällissodasta selvinneistä ihmisistä kertovan 45-minuuttisen riipaisevan filmin ovat ohjanneet Iris Olsson ja Yves Niyongabo. Tuomaristo totesi, että elokuva on voimakas dokumentti selviytymisestä, vihasta ja anteeksiannosta.
Erillinen Risto Jarva -palkinto rempseälle Korsoteorialle
Rahallisesti arvokkaimman ja erillisen kotimaisen Risto Jarva -palkinnon (10 000 e) sai Antti Heikki Pesosen ohjaama fiktio Korsoteoria (2012). Se kertoo paremmasta elämästä haaveilevasta Ellistä. Tuomaristo irrotteli lainaamalla rempseän elokuvan omaa ilmaisua, että satuttavasti naurattava Korsoteoria ”iskee kun K-juna raiteella seisovaan lehmään”.
Risto Jarva -palkinto jaetaan joka vuosi lupaavalle nuorelle ohjaajalle ja hänen onnistuneelle elokuvalleen. Mika Kaurismäen ohjaama ja hänen veljensä Aki Kaurismäen käsikirjoittama ja näyttelemä Valehtelija (1982) voitti aikoinaan Tampereella juuri tämän palkinnon.
Tampereen elokuvajuhlien kilpailusarjat säilyttivät aiemman kohtuullisen hyvän yleisösuosion, kun kymmenen kilpailunäytöstä myytiin loppuun. Muusta ohjelmistosta loppuunmyytyjä näytöksiä olivat muiden muassa Saara Cantellin kokoama Carte Blance, seksuaalista poikkeavuutta ja ihmisten kummallisuuksia pursuva Queerscenes 2, Lopunajan kuvia -näytökset, Nepal 1 ja 2, Viro 5 sekä lauantaiset pohjoismaista lyhytelokuvaa esittelevä Mental Nord ja saksalaista poliittista animaatiota kartoittava Anit prop 1.
Festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso pitää erinomaisen tärkeänä, että elokuvajuhlien yleisömenestys jatkuu – myös kilpailusarjojen osalta. Menestys kertoo Laakson mukaan festivaalin tarpeellisuudesta ja motivoi jatkamaan.