SAUNAVIERAS (Suomi 2012). Ohjaus ja käsikirjoitus: Anssi Mänttäri. Kuvaus: Dave Berg. Musiikki: Asko Mänttäri. Pääosissa: Kari Väänänen, Jone Takamäki, Ilkka Heiskanen, Raisa Vattulainen, Anni Tani.
Monitoimimies Anssi Mänttäri (s. 1941) on kulkenut pitkän ja tasoltaan vaihtelevan taipaleen Pyhästä perheestä (1976) Saunavieraaseen (2012).
Mänttärin uran hedelmällisin vaihe sijoittuu 1980-luvulle, jolloin hän rikastutti ”halpiksillaan” varsin mukavasti kotimaista elokuvaa. Noista töistä voisi nostaa Rakkauselokuvan (1984) ja Ylösnousemuksen (1985). Viime mainitun ekonomina kunnostautuu niin ikään monitoimijana tunnettu Ilkka Kylävaara.
Saunavieras on varmasti yksi kaikkien aikojen ”ilkeimpiä” kotimaisia elokuvia, mitä tulee päähenkilön hahmoon.
Kari Väänänen näyttelee menestyskirjailijaa, taiteilijaprofessoria ja maalliseen mammonaan ihastunutta öykkäriä, joka jaksaa huomautella toisten tavallisista nimistä – onhan hän itse Jalo Rautakumpu.
Jalo vetää viinaa kaksin käsin ja vehkeet vilkkuen. Jälkimmäinen piirre ei ole niinkään seksikästä kuin omiaan syventämään roolihahmon paatunutta narsistisuutta.
Naisiin tyyppi suhtautuu halveksuvasti, joskin ns. panopuiksi nämä toki kelpaavat. Tältä pohjalta pannaan heti ensimmäisessä kohtauksessa itse asia alulle.
Miehellä on hulppea huvila ja tunnustettu asema, mutta mikään ei tunnu riittävän. Surkimus mieheksi, keskinkertaisuus sanataiteilijana? Asiaan saadaan selvennystä, kun riittävä promilleraja ylittyy: jos ne eivät sittenkään arvosta, murehtii Jalo hotellin käytävällä.
Epäilyyn on myös aihetta. Suorasanaisen teilauksen lataa tärkeässä sivuroolissa oleva nuori nainen, elokuvan sympaattisin henkilöhahmo.
Väänänen on ronskin sanailun parissa elementissään, häneltä rooli on kuin karhun kanssa painia, suomalaisen keski-ikäisen miesnäyttelijätaiteen voimannäyte.
Väänäsen rinnalla Jone Takamäki muistuttaa rautakankea, mutta sinänsä perustellusti. Takamäki on saunavieras, joka esittäytyy kirjailijalle tämän huvilan maastosta kiinnostuneena geologina.
Saunavieras on taiteilijakuvaus, häijy buddy movie (kamufilmi) ja ärjy näyttö siitä, miten suomalainen mies syyllistyy varsinaiseen kuolemansyntiin mollatessaan löylykiulua. Kohtalon kostava käsi on aina iskuvalmiina…
Risteily satiirin ja puskafarssin aalloilla tekee leffasta haastavaa katsottavaa, se on kohteensa näköinen groteski musta komedia.
Saunavieraassa on jotain alkuvoimaisen purkauksellista, rehellistä ja paljastavaa, mitä tulee aikamme henkiseen ilmastoon, ihmiskuvaan ja -suhteisiin. Kaikki on kaupan, hintalappu voidaan iskeä myös ihmishenkeen.
Mänttärin opuksesta kiteytyy lopulta näppärän hirtehinen moraalinen tarina. Siinä voi nähdä tiettyä sukulaisuutta Eric Rohmerin pienimuotoisiin elokuviin, joita ranskalaismestari työsti pikantin porvarillisissa yhteyksissä ison nipun 1960-luvulta 2000-luvulle saakka.