Mikko Niskasen tuotannon eräs keskeinen teema on paineen alla elävän miehen kiirastuli. Sitä kuvittaa myös Niskasen yhdessä Panu Rajalan kanssa käsikirjoittama tv-filmi Omat koirat purivat (1974). Ohjaaja näyttelee pääosan korpikirjailija Ilmari Kiantoa (1874–1970), joka talvisodan sytyttyä joutuu keskelle yllättävää piinaa.
Vihollisen lähestyessä Kiannon perheensä kanssa asustamaa Turjanlinnaa hän kirjoittaa sikarikannen laatikkoon venäjäksi tekstin, jossa hän pyytää säästämään talonsa tuhoamiselta. Moskovassa opiskelleena Kianto osaa hyvin venäjää. Teksti päätyy suomalaisten joukkojen käsiin, ja sotku on valmis. Kianto pidätetään, alkavat kuulustelut ja pian on edessä kenttäoikeuden istunto.
Kiannon hahmo on näyttämön suvereeni valtias. Niskanen ei ujostele suurmiespatsastelua, mutta uhkuu samalla ”mikkomaista” antaumuksellisuutta kirjailijana, jolle olosuhteet järjestävät pirullisen piinapenkin. Kotilinnan totituokiot ja nuori naisseura vaihtuvat hetkessä vankisellin karuudeksi.
Kulttuuri- ja sotahistoriallisesti kiintoisan elokuvan kerronta on jäyhähköä ja turhan tiukasti päähenkilössä riippuvaa. Kaksi ja puolituntinen pituus aiheuttaa välillä tyhjäkäyntiä.
Epookki on muuten ok, mutta miesten tuhdit pulisongit ehtaa 1970-lukua.
Omat koirat purivat. Yle Teema kello 21.50.
uutiskirje 
