Ensi syksynä 2 270 edustajaa kokoontuu maailman suurimpaan puoluekokoukseen. Todellinen valta Kiinan kommunistisessa puolueessa on hieman pienemmällä joukolla. Ei 350-jäsenisellä keskuskomitealla eikä edes 25-jäsenisellä politbyroolla, vaan politbyroon pysyväiskomitealla, jossa on yhdeksän jäsentä. Syksyllä heistä seitsemän vaihtuu.
Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun tutkijatohtori Matti Nojonen kirjoittaa keskiviikkona ilmestyneessä EVA-raportissaan, että kaiken kaikkiaan 60 prosenttia puolueen keskeisestä johdosta on vaihtumassa.
Kiina on viime vuodet kehittynyt vakaasti. Talouskasvu on hurjaa ja maan kansainvälispoliittinen vaikutusvalta kasvussa. Kiinan nykyjohto on tavoitellut vakautta ja harmoniaa eikä voimakkaita yhteiskunnallisia levottomuuksia ole syntynyt, vaikka esimerkiksi maaseudulta kaupunkiin työhön tulleiden asema on monesti kurja.
Kaiken kaikkiaan 60 prosenttia puolueen keskeisestä johdosta on vaihtumassa.
Nojosen mukaan yksi vaihe Kiinan kehityksessä on kuitenkin päättymässä. Puolueella ei ole selkeää yhtenäistä linjaa. Maan uusi johtokaksikko Li Keqiang ja Xi Jingping tulee ensi kerran nyky-Kiinan historiassa täysin eri kokemusmaailmoista eikä heiltä ole kuultu kannanottoa talousjärjestelmän tulevaisuudesta.
Nojonen ei odota Kiinan uudelta johdolta radikaaleja uudistuksia. Maahan ryhdyttäneen kuitenkin rakentamaan kattavaa sosiaaliturvajärjestelmää, missä on vuosien työ.
Myös rauhalliset uudistukset olisivat uutta Kiinassa. 1980-luvulla alkaneiden talousuudistusten aikana vallanvaihtoihin on liittynyt suuria, jopa täyskäännöksen omaisia muutoksia. Esimerkiksi 1980-luvulla kaupunkien ulkopuolelle syntyi yksityisyritysten sektori, joka Tiananmenin jälkeen 1990-luvulla tuhottiin.
Talousuudistusten tuloksena Kiinan sanotaan nostaneen köyhyydestä satoja miljoonia ihmisiä ja maahan on syntynyt 140-miljoonainen kulutuskykyinen keskiluokka.
Muiden haasteiden lisäksi Kiinan uusi johto kohtaa silti aiempaa tyytymättömämmän kansan. Vaikka suuria konflikteja ei ole ollut, on mielenosoitusten määrä kaksinkertaistunut vuosina 2005–2010 ja maaseudulta ne ovat levinneet myös Guangdongin kaltaisiin rikkaampiin maakuntiin. Tyytymättömyyden syyt vaihtelevat maan pakkolunastuksista ja ympäristöongelmista korruptioon sekä kansalaisten voimattomuuden tunteeseen omissa asioissaan. Mielenosoitusten lisäksi paineita puretaan internetin kautta.
Kiinan johto tuntee paineen ja on siihen varautunut lähinnä voimakeinoin. Sisäisen turvallisuuden budjetti on kasvatettu virallista puolustusbudjettia suuremmaksi.
Loputtomiin väkivaltakoneistolla ei kuitenkaan voi hallita, siitä on lukuisia tuoreita Kiinaakin huolestuttavia esimerkkejä Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä. Siksi vuonna 2013 valtaan astuvalta Kiinan uudelta johdolta odotetaan talous- ja sosiaalipoliittisia ratkaisuja, joilla kovan kasvun hedelmiä jaetaan aiempaa tasaisemmin. Myös demokraattisia avauksia tarvitaan.
uutiskirje 