The Coup -yhtyeen johtohahmo Boots Riley näyttää väsyneeltä. Istumme Tavastian takahuoneen kuluneilla sohvilla huhtikuisen lauantai-illan tehdessä tuloaan. Yhtye on vasta pari tuntia sitten saapunut Italiasta. Silti bändi tekee taustalla jo soundcheckiä.
– Jätätkö oven auki siltä varalta että minua tarvitaan lavalla, Riley pyytää.
Miehellä on takanaan Euroopan kiertue ja Helsingin Funky Elephant Festival on viimeinen pysäkki. Edellisen kerran yhtye oli täällä viisi vuotta sitten, samalla festarilla ja samalla lavalla.
The Coup sijoitetaan usein samaan poliittisen hip hopin lokeroon kuin Dead Prez, Immortal Technique ja Paris. Tätä joukkoa yhdistävät alleviivaavan poliittiset sanoitukset, joissa korostuu Mustilta panttereilta peritty kapitalismin ja kolonialismin kritiikki. Toisin kuin monet muut vastaavat ryhmät, The Coup harvemmin sortuu hämäriin salaliittoteorioihin. Sen sijaan sanoituksissa nousevat esille marxilainen luokkataistelun näkökulma sekä köyhien arkipäiväiset surut ja ilot.
Matalapalkkaduunit, ulosottomiehet, pummilla elokuvissa käynti… Rileyn kynästä tulevat tekstit puhuvat pienituloisen prekaarin kokemuksesta, jossa erilaiset arkipäivän oman käden alennukset ovat olennainen tapa tulla toimeen. Ongelmien juuret paikannetaan aina kapitalistiseen talousjärjestelmään, joka tarvitsee työttömyyttä, rasismia ja sotia pysyäkseen pystyssä.
Occupy Oakland
Politiikka tuntuukin olevan perimmäinen syy miksi The Coup on tuotu Funky Elephantin lavalle juuri nyt. Viime vuonna Boots Riley nousi yllättäen Occupy Wall Street -liikkeestä versoneen Occupy Oaklandin keskeiseksi äänitorveksi. Kolmepäiväisen festarin järjestäjät ovatkin valinneet lauantai-illan otsikoksi Occupy Funk Movement.
Rileyn ensimmäinen kosketus Occupy-liikkeeseen tuli keikkamatkalla New Yorkissa.
– En ollut kovin innoissani siitä silloin, se vaikutti aika hippitouhulta. Myöhemmin tajusin että juuri se kaoottisuus on yksi asioista, joka vetää ihmisiä puoleensa ja luo tunnetta, että he voivat olla osa tätä liikettä. Ei ole vain joukko asiantuntijoita, jotka tekevät asioita, ja sitten kun tulet mukaan, he kertovat sinulle mitä sinun pitää tehdä. Tämä toimii paljon paremmin kuin muut järjestäytymismuodot, Riley selittää. Väsyneen äänen alta voi aavistaa jonkinlaista innostusta.
Viime lokakuussa, kun Oaklandissa käynnistettiin paikallista Occupy-liikettä, Riley sai kutsuja liikkeen telttaleirille. Kun leiri häädettiin, hän osallistui protestimarssiin, joka valtasi leiripaikan takaisin. Siitä lähtien hän alkoi omistautua liikkeelle entistä enemmän.
Kaikista Yhdysvaltojen Occupy-liikkeistä juuri Oaklandin liike vaikutti ainakin vielä viime vuoden lopulla edistyneimmältä ja elinvoimaisimmalta. Liike valtasi loka-marraskuussa pariin otteeseen usean viikon ajaksi Oaklandin keskustassa sijaitsevan Frank H. Ogawa Plazan. Aukiolla viihtyi sekalainen sakki, josta suuri osa ei ollut aikaisemmin osallistunut poliittiseen toimintaan. Poliisin häätäessä aukion ensimmäisen ja toisen kerran myös suuri osa valtamediasta esitti häädöt törkeinä ja väkivaltaisina ylilyönteinä.
Historiallinen yleislakko
Lokakuussa Oaklandin Occupy-liike teki historiaa julistamalla yleislakon. 3. marraskuuta pidetty yleislakko oli vain kaupungin laajuinen ja päivän mittainen, mutta se onnistui sulkemaan Yhdysvaltain länsirannikon kolmanneksi vilkkaimman sataman, ensin kerran ja sitten vielä toistamiseen. Yleislakko sai paljon huomiota myös kansainvälisesti.
– Siinä tilanteessa, kun olimme maailman valokeilassa, oli tärkeää julistaa yleislakko, Riley kertoo.
– Jo pelkästään siitä syystä, että se oli voimakas statement. Sen avulla tuotiin esille, että 99 prosentin ja yhden prosentin välinen suhde on riistosuhde, ja että meidän voimamme lähde on työnteosta pidättäytyminen.
Riley kuuluu siihen Occupy-liikkeen suuntaukseen, joka toivoo työtaistelujen nousevan yhä keskeisemmäksi osaksi liikkeen toimintaa. Liikkeen tulevaisuus on hänen mielestään taistelevan ammattiyhdistystoiminnan kasvattamisessa ja järjestäytymättömän työvoiman organisoinnissa.
– Tämä yleislakko oli vain yhden päivän mittainen symbolinen juttu, se oli lähinnä tapa vilauttaa sitä asetta, joka meillä 99 prosenttiin kuuluvilla on käsissämme. Näen niin että tämä innosti ihmisiä, Riley sanoo.
Ammattiliitot eivät osallistuneet suoraan Oaklandin sataman sulkemiseen, mutta monet niistä ilmaisivat tukensa liikkeelle. Rileyn mukaan Occupy Oakland on myös vaikuttanut ammattiliittojen toimintaan.
– Monet liittojen aktiivit kertovat, että olemme radikalisoineet heidän jäsenkuntansa, Riley selittää.
Occupy-liikkeet eri kaupungeissa ovat saaneet avointa tukea myös muilta julkisuuden henkilöiltä. Occupy Oaklandille ovat ilmaisseet tukensa muun muassa räppäri Too Short, elokuvatähti Danny Glover sekä 1990-luvun alussa maailmanmainetta niittänyt MC Hammer.
Liike murroksessa
Juuri nyt Occupy Oakland tuntuu elävän murrosvaihetta. Loppuvuoden suuret protestit ovat hiipuneet talven mittaan. Vasemmistolaisissa lehdissä keskustelut liikkeen nykytilasta ja tulevaisuudesta ovat välillä leimahtaneet ilmiriidaksi, kun rönsyilevän liikkeen eri osien tavoitteet ja strategiat ovat lähteneet eri poluille. Esimerkiksi Truthdig-lehden kolumnisti Chris Hedges kutsui mielenosoituksissa poliisin kanssa tapellutta mustaa blokkia liikkeen syöväksi.
Riley ei kuitenkaan ole huolissaan liikkeen sisäisistä ristiriidoista.
– Kaiken maailman typerät asiat ajavat ihmisiä erilleen, Riley tokaisee kärsimättömän oloisesti.
– Juuri nyt monet kansalaisjärjestöjen ihmiset, jotka eivät aiemmin ole ajaneet järjestelmään muutosta, ovat radikalisoituneet ja uskovat vallankumouksen olevan mahdollinen. Samalla vallankumoukselliset oppivat tekemään varsinaista järjestäytymistyötä ja arvioimaan toimintaa myös tavallisten ihmisten näkökulmasta.
Riley huomauttaa, ettei kaikki liikkeen toiminta päädy tv-uutisiin ja lehtien palstoille. Merkittäviä, arkipäiväisempiä kamppailuja on kuitenkin käynnissä koko ajan.
– Olemme käyneet ulosottojen ja häätöjen vastaista kamppailua. Olemme muuttaneet perheitä takaisin koteihinsa josta heidät on häädetty ulosoton takia. Olemme keskeyttäneet huutokauppoja, joissa perheiden koteja on kaupattu pankin toimesta – olemme vaan menneet paikalle ja pysäyttäneet pankin toiminnan. Olemme käynnistämässä pikaruokatyöntekijöiden ammattiliittoa. Työskentelemme bussikuskien ja muiden joukkoliikenteen työntekijöiden kanssa jotta saisimme tietyt päivät viikossa maksuttomiksi joukkoliikenteen käyttäjille, Riley luettelee.
Ei muutosta ilman liikettä
Riley korostaa väsymättä konkreettisten yhteiskunnallisten liikkeiden merkitystä. Riley yhtyy usean poliittisen räppärin suusta kuultuun mielipiteeseen, jonka mukaan Obaman nousu presidentiksi ei ole tuonut vaalikampanjan lupailemaa muutosta.
– Asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, ja nimenomaan siksi, ettei ole ollut liikettä, Riley selittää.
Edistyksellinen politiikka ei hänen mielestään tapahdu poliitikkojen aloitteesta, vaan vahvojen liikkeiden painostuksesta.
– Yksikään saavuttamistamme muutoksista ei ole tapahtunut siksi, että olemme äänestäneet oikean poliitikon virkaan. Ne ovat tapahtuneet siksi, että olemme säikäyttäneet hallitsevan luokan tekemään myönnytyksiä. Tarvitaan liike, joka kykenee pysäyttämään tuotannon rattaat.
Occupy-liikkeen on noussut Rileyn mukaan vastareaktiona eliitin ylimielisyydelle.
– Hallitseva luokka ehti käydä ylimieliseksi. Kun he eivät pitkään aikaan kohdanneet vastarintaa, he eivät enää edes yrittäneet peitellä sitä mitä he tekevät. Pankkeja pelastettiin, käytiin sotaa, nousi esille yhteyksiä vaaleilla valittujen poliitikkojen ja suuryhtiöiden välillä… Mutta asioita alkoi tapahtua vain ja ainoastaan siksi, että joku meni ja käynnisti liikkeen, ja muut ihmiset ovat liittyneet mukaan, Riley muistuttaa.
– Jos haluamme muuttaa varallisuuden jakoa tässä maassa, se tapahtuu siten, että näytämme yhdelle prosentille 99 prosentin voivan pysäyttää heidän taloudelliset voittonsa hetkellä millä hyvänsä, ja että heidän on valittava kahdesta vaihtoehdosta: joko teette vähemmän voittoa tai ette voittoa ollenkaan. Tällaista liikettä me rakennamme juuri nyt.
Syksyksi uusi albumi
The Coupin viimeisin albumi Pick a Bigger Weapon ilmestyi vuonna 2006. Sen jälkeen Boots Riley on ehtinyt tehdä yhden pitkäsoiton ja yhden EP:n yhteistyössä Rage Against the Machine -yhtyeen Tom Morellon kanssa. Street Sweeper Social Club -nimellä esiintyneen kaksikon yhteistyö on jäänyt suhteellisen tuntemattomaksi, mutta jatkoa on silti luvassa toisen pitkäsoiton muodossa. Ensin luvassa on kuitenkin uusi levy The Coupilta. Syyskuussa ilmestyvä albumi on samalla Rileyn käsikirjoittaman elokuvan soundtrack.
– Elokuva yhdistelee maagista realismia ja mustaa komediaa, Riley kuvailee.
– Sen perimmäisenä inspiraationa on oma aikani puhelinmyyjänä, hän lisää.
Elokuvan tuottajana toimii Ted Hope, joka on aiemmin tuottanut muun muassa Alejandro González Iñárritun ohjaaman 21 Grammaa ja Ang Leen ohjaaman Jäämyrskyn. Vaikka Sorry to Bother You -levy ilmestyy jo syksyllä niin samaa nimeä kantava elokuva ilmestyy vasta ensi vuoden puolella.
uutiskirje 