Vappu on kevään riemujuhla ja alustavien tietojen mukaan sitä päästään myös viettämään oivassa säässä. Aurinkoa on luvassa lähes koko maahan.
Tiistain jälkeen edessä on taas arki, johon eurooppalaiset alkavat jo uupua. Näinä aikoina on kulunut kaksi vuotta siitä, kun Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin päälle Kreikka pyysi Kansainväliseltä valuuttarahastolta hätälainaa. Maan talouden todellinen tila ja tilastojen vääristely paljastuivat.
Sen jälkeen kriisiä on riittänyt. Parhaimmassa tapauksessa se on vaimentunut hetkeksi taka-alalle, mutta vain pari viikkoa sitten Espanja sai muistutuksen kuolevaisuudesta uusien lainojensa koron hipoessa sietämättömiä lukemia.
Oikeistohallituksen rajua leikkauskuuria läpikäyvän Britannian pitäisi toimia hälytysmerkkinä koko Euroopalle.
Tällä viikolla Britannia vajosi jo toiseen taantumaan sitten vuoden 2009. Tällaista kaksoistaantumaa maa ei ole kokenut sitten 1970-luvun.
Oikeistohallituksen rajua leikkauskuuria läpikäyvän Britannian pitäisi toimia hälytysmerkkinä koko Euroopalle, joka supistaa julkisia menojaan velkaantumisen vähentämiseksi. Jopa Yhdysvaltain keskuspankki Fed on helmikuisessa arviossaan varoittanut finanssipoliittisen vyönkiristyksen lisäävän entisestään valtiontalouden alijäämää ja velkaantumista. Elvytys taas saattaisi vähentää velkaantumista.
Nyt tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat paljon kauemmas kuin siihen, mikä on jonkin valtion velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ensi vuonna. Filosofi Tere Vadén sanoi keskiviikkona Aamulehden haastattelussa, että kapitalismille ja demokratialle tulee avioero. Puolet Euroopan nuorista miehistä on työttömänä ja talouskasvu ohitse. Euroopasta on tullut tuhojuna, hän perusteli.
Näkemys on tyly, mutta ei valitettavasti lainkaan liioiteltu. Euroopassa on noudatettu 1990-luvun alun Suomesta tuttua ”ainoan vaihtoehdon” politiikkaa ja tulokset ovat yhtä huonot. Kokonaisia ikäluokkia on ajettu työttömyyteen ja näköalattomuuteen. Työpaikkansa säilyttäneet näkevät työehtojen murenevan.
Tähän kaikkeen äärioikeisto tuntuu tarjoavan houkuttelevimmat vastaukset. Samalla se kylvää uusia jakolinjoja Eurooppaan. Tuorein esimerkki on äärioikeistolainen sveitsiläiskansanedustaja, joka käynnisti myrskyisän keskustelun väittämällä, että maassa on liikaa saksalaisia työntekijöitä.
Eurooppa elää vaaran vuosia. Voi olla, että erään miehen unelma on toteutumassa. Demokratiaksi kutsuttu ”enemmistön tyrannia” on vaihtumassa finanssimaailman ja vahvojen valtiaiden rautaiseen hallintoon niin kuin joskus ennenkin. Ei kai tätä sentään päästetä tapahtumaan?