Kristiina Halkolan esitys Elvi Sinervon tekstiin perustuvassa tv-monologissa Vuorelle nousu (1981) on kestänyt moitteettomasti aikaa. Klassikko jo syntyessään.
Draama havainnollistaa, miten asiansa osaava näyttelijä on ”sitoutunut” rooliinsa: Halkolan työskentelyä siivittää esimerkillisen eläytyvä kokonaisvaltaisuus. Yhden naisen näytelmä huokuu aitoa ja sympaattista innostuneisuutta. Sitä kuvastavat Halkolan replikointi, ilmehdintä ja elehdintä.
Tv-muodossaan Vuorelle nousussa tiivistyvät hokemat pienen suuruudesta ja yksinkertaisen kauneudesta. Näyttämö on koruton, muttei kylmä.
Katariina Lahden ohjaus on hillityn intensiivistä, siihen liittyvät oleellisesti äärimmilleen pelkistetty lavastus ja tummasävyinen valaistus sekä kitaramusiikin käyttö.
Vuorelle nousu on 1948 ilmestyneen kokoelman niminovelli. Sitä on luonnehdittu kipeäksi itsetilitykseksi naisena olemisessa koetusta riittämättömyydestä: päälle painavat äitiys, työ ja yhteiskunnallispoliittiset velvoitteet.
Sinervon teksti tuskin jää vaille kaikupohjaa tänäänkään.
Vuorelle nousu. Yle Teema kello 21.50.