Eurokriisi on monesti määritelty myös demokratian kriisiksi. Nopealla aikataululla edennyt kriisi ja kiireellä läpi viedyt toimenpiteet ja sopimukset kriisin ehkäisemiseksi ovat vaikeuttaneet kansalaisten mahdollisuuksia osallistua talouspoliittiseen keskusteluun tai vaikuttaa kriisinhoitoon kansanäänestyksillä. Troikan eli IMF:n, komission ja EKP:n vahva rooli leikkausohjelmien sanelijoina on vaikeuttanut myös parlamentarismin periaatteiden toteutumista.
Kehityksen kääntämiseksi kansalaisyhteiskunta on avainroolissa. Sen on toimittava nyt laajassa merkityksessään – haastamalla nykyistä talouspoliittista hegemoniaa, vastustamalla talouskuria ja kansalaisiin kohdistuvia leikkauksia, luomalla uusia poliittisia koalitioita, ajamalla ihmisten perusoikeuksia ja vaatimalla uudistuksia kuten perustuloa. Kriisit ovat käännekohtia kohti jotakin uutta, ja ihmisten tulee haastaa nykyinen eurooppalainen konsensus tästä tulevaisuuden suunnasta.
Siksi on huolestuttavaa, että EU:ssa vastataan heränneeseen vastarintaan jälleen kerran rajoituksin. Vaihtoehdottomuuden retoriikkaa vahvistettiin pari viikkoa sitten Saksassa tuomalla 5 000 poliisia laajaan leikkauspolitiikkaa vastustaneeseen Blockupy Frankfurt -tapahtumaan. Busseja ja junia käännytettiin rajalla, ihmisiä tutkittiin mielivaltaisesti, ulkonaliikkumiskieltoja jaettiin sattumanvaraisesti, rauhanomaisia mielenosoittajia pidätettiin sekä keskustelutilaisuuksia, kokoontumisia ja jopa reivejä kiellettiin.
Kriisipolitiikkaa vastustaviin mielenosoituksiin suhtaudutaan yhä autoritaarisemmin. Espanjan sisäministeri on esittänyt lainmuutosta, joka kriminalisoisi sellaisten mielenosoitusten järjestämisen, jotka “haittaisivat vakavasti julkista rauhaa”. Bloggaajille voisi langeta jopa kahden vuoden vankilatuomio katuprotestien järjestämisestä. 2010-luvun tehokkaimmasta järjestäytymisvälineestä, netistä ja sosiaalisesta mediasta, tehdään potentiaalinen uhka yhteiskuntarauhalle.
Vastaavanlaisia näkemyksiä mielenosoitusten vaarallisuudesta on esitetty myös muualla. Vladimir Putin kannattaa lakiesitystä, joka nostaisi luvattomiin mielenosoituksiin osallistuneiden sakkorangaistukset 200-kertaisiksi. Venäjällä on pitkään ollut vaikeaa saada viranomaisilta lupaa mielenosoituksille, mikä on mahdollistanut mielenilmausten jatkuvan hajottamisen. Putin luonnehtii lainmuutosta ”demokratiaa vahvistavaksi”. Tosiasiallisesti se on reaktio viime vuoden aikana nähdyille, Venäjän mittakaavassa erittäin laajoille mielenosoituksille.
Mielenilmausten kriminalisointi ja leimaaminen turvallisuusuhkiksi on demokratian kriisin institutionalisointia. Vallallaan olevan poliittisen linjan kritisoimisen estäminen osoittaa, että nykyisen konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden turvaaminen on eurooppalaisille päättäjille elintärkeää. Vaihtoehdottomuuden vaarana on otollisen maanperän synty pelkistetyille vastauksille ja vääränlaisille viholliskuville. Eurokriisin myötä oikeistopopulistiset puolueet ovat nousseet parlamentteihin ympäri Euroopan. Äärioikeistolaiset puolueet ja liikkeet ovat nousseet parlamentteihin esimerkiksi Kreikassa ja Unkarissa.
Tähänastinen kehitys osoittaa, että vaihtoehdon puolesta kamppaileminen on entistä tärkeämpää.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
uutiskirje 
