Satojen tuhansien pienituloisten vuokra-asujien ahdingon takaa löytyvät hyvin tiedossa olevat tekijät, toteaa Kelan tutkija Pertti Honkanen.
– Ensinnäkin vuokrat ovat kymmenen viime vuoden aikana nousseet 21 prosenttia. Työttömien perusturva ja muut perusturvaetuudet kuten kansaneläke ja takuueläke eivät riitäkään asumiskustannusten peittämiseen. Yksin asuvalla syntyy lähes aina oikeus asumistukeen.
Honkasen mukaan asumistuen normit eivät kuitenkaan vastaa todellista vuokratasoa.
– Yleisessä asumistuessa on kaksinkertainen normitus, jolloin myös pinta-ala vaikuttaa hyväksyttävään vuokraan. Yksin asuvalla normi on 37 neliömetriä. Jos asunto on suurempi eli esimerkiksi 40 tai 50 neliömetriä, suuri osa vuokrasta jää jo tämän vuoksi asumistuen ulkopuolelle, Honkanen osoittaa.
– Asumistuen korvatessa vain osan vuokrasta, pientuloiset kuten pitkäaikaistyöttömät joutuvat turvautumaan myös toimeentulotukeen.
Kuntien toimeentulotuessa ei siinäkään automaattisesti hyväksytä kaikkia vuokramenoja vaan kunta voi harkita onko vuokra ”kohtuullinen”.
– Kelan asumistukitilaston mukaan yleisen asumistuen saajista eli ruokakunnista noin puolet ylittää pinta-alanormit ja puolet neliövuokranormin. Niinpä kaikkiaan vain neljännes asumistuen saajista mahtuu kategoriaan ”normaalisti” eli pienellä vuokralla asuvat köyhät, Pertti Honkanen sanoo.
uutiskirje 
