Suvi-Anne Siimes haastaa perustulokeskusteluun
Työeläkevakuuttajat TELAn toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kehottaa työmarkkinajärjestöjä ja työeläkealaa osallistumaan aktiivisesti keskusteluun kansalaispalkasta.
– Meidän, jotka uskomme, että hyvinvointi syntyy työstä, täytyy pystyä keskustelemaan ja perustelemaan näkemyksemme niille, jotka ajattelevat toisin.
Siimeksen mukaan kansalaispalkka haastaa työhön perustuvan perusturvan. Kaikille automaattisesti maksettava kansalaispalkka ei perustuisi työhön.
Perustulon aika on nyt -pamfletin keskustelutilaisuudessa kesän korvalla eduskunnan kansalaisinfossa julistettiin: ”Emme halua lisää työtä, vaan toimeentuloa.”
Perustulo toimii tasan päinvastaisesti kuin työeläkejärjestelmä, jossa eläke kertyy tehdystä työstä. Eläkkeen ajatellaan olevan myöhennettyä palkkaa.
– Tämä on tärkeä keskustelu. Jos uskomme työn ja hyvinvoinnin yhteyteen, työnteolla pitää olla merkitystä. Palkan lisäksi työnteolla ansaitaan myös eläketurvaa.
Tukiviidakkoa karsittava
Perustulofilosofiaa Siimes ymmärtää sikäli, kun se liittyy tukiviidakkoon. Erityisesti ryteikköä löytyy kokopäiväisen työttömyyden ja kokopäiväisen työn väliltä.
– Ymmärrän hyvin, että kansalaispalkkakeskustelu kumpuaa tästä ongelmasta. Työnteolle on esteitä, ja ne on poistettava.
Tukien maksatus voi viivästyä tai tuet voivat leikkautua niin, että esimerkiksi tilapäisen työn vastaanottamisen hyöty jää kyseenalaiseksi. Pahimmassa tapauksessa tulot voivat myös laskea.
– On poistettava kynnyksiä, jotka haittaavat työnteon kannattavuutta. Ongelma pitää ratkaista. Hyvä ratkaisu ei kuitenkaan ole laajamittainen kansalaispalkka.
Perustulon myötä kahdet eläkemarkkinat?
Kansalaispalkan väitetään luovan tasa-arvoa.
Siimes suhtautuu väitteeseen epäillen. Kaikille maksettavana kansalaispalkan taso jäisi vaatimattomaksi ja vahvat hankkisivat itselleen markkinoilta paremmat edut.
Näin tapahtuu maissa, joissa on käytössä valtiolliseen eläkejärjestelmään liittyvä minimieläke. Sen rinnalle ja päälle on muodostunut kahdenlaisia lisäeläkejärjestelmiä, työmarkkinajärjestöjen sopimia alakohtaisia eläkkeitä ja kaupallisia eläkejärjestelmiä.
– Tulonjako on niiden seurauksena epätasaisempi eläkeiässä.
Siimes pitää Suomen eläkejärjestelmän vahvuutena juuri sitä, että kaikesta työstä kertyy eläkeoikeutta. Se tasaa vanhuusiän tuloeroja, koska pienemmilläkin tuloilla kertyy eläkettä.
Siimes muistuttaa, että Suomen eläkejärjestelmä syntyi noin 50 vuotta sitten poistamaan vanhuusköyhyyttä, joka oli suuri yhteiskunnallinen ongelma.
Maaseutuyhteiskunnan hajottua rapautui myös siihen kuulunut syytinkijärjestelmä, jossa nuori polvi huolehti edellisen sukupolven – isiensä ja äitiensä – vanhuuspäivien toimeentulosta. Kaupungistuneessa yhteiskunnassa vanhukset jäivät oman onnensa nojaan menetettyään työkykynsä.
Kuva: Pekka Sipola
lehti 