Pekka Manninen sanoo, ettei hän etsi valmiita tarinoita maailmasta tai kuvaa tosielämän tapahtumia.
– Valokuvamaiseen realismiin en ole tuntenut kutsumusta. Luon tarinan omista lähtökohdistani lähtien. Esimerkiksi Äänislinna-kirjassa on olemassa historialliset puitteet, jatkosota ja suomalaisten miehittämä Äänislinna, jonne suomalaiset perustavat venäläisväestölle keskitysleirit. Ihmiset ovat täysin kuvitteellisia.
Suomi palasi 1920-luvulle
Miksi romaaniesi tarinat ovat olemassa? Mikä vimma ne synnytti?
– Yleisradiossa tehtiin muutoksia ja jäin pois Ylen palveluksesta 2005. Vietimme vuoden Italiassa. Kun palasimme Suomeen, minulla oli voimakas aistimus, että Suomessa henkinen ja poliittinen ilmapiiri, rasismi ja äärioikeistolaisten ihanteiden suosio olivat kasvussa, kuten tuolloin Italiassakin.
– Kiimakangas-romaanissani kuvasin 1920-luvun tapahtumien kautta sitä, mitä meillä on tapahtumassa tämän päivän Suomessa.
Nuori lääketieteen opiskelija Johannes Smultter pestataan Laihialle mittamaan paikallisväestön kalloja ja muita ruumiinosia, jotta voitaisiin todistaa, ettemme me suomalaiset kuulu suomalais-ugrilaisiin kansoihin vaan meissä virtaa puhdas arjalainen veri.
Inhimillisyys mahdottomissa oloissa
Romaania kirjoittaessaan Manninen ajatteli, että äärioikeisto pysyttelisi perinteisten poliittisten murhien suunnittelussa. Suomessa on tehty kolme poliittista murhaa: Bobrikovin, Soisalo-Soinisen sekä Ritavuoren murhat.
– Poliittinen 1920-luvun ympäristö on toki hyvinkin tunnistettavissa, se luo taustan, raamit tapahtumille.
– Smultter ei halua jakaa maailmaa muiden, toisin ajattelevien, toisin uskovien, toisin puhuvien, erilaisten kanssa. Johanneksesta tasavalta on mitättömien valtiomuoto, hän halajaa suurta johtajaa, johtajuutta samalla, kun etsii omaa ”suurtekoa”, joka veisi hänet oppikirjoihin. Mutta mitään Breivikin kaltaista massamurhaajaa en osannut tuolloin kuvitella.
Mannisen mukaan ratkaisemattomat ristiriidat luovat tarinan jännitteet. Useimmiten ristiriidat jäävät ratkaisematta, vaikka ääri-ihmiset yrittävät ratkaista niitä.
– Yleensä nämä ratkaisuyritykset upottavat yhä syvemmälle ongelmien syövereihin. Maailman parantaminen on aina ajankohtaista, koska synnymme sattumalta maailmaan, joka on täynnä ratkaisemattomia ristiriitoja, joiden paineessa yksilö jää aina kakkoseksi.
– Esimerkiksi perussuomalaisuus näyttäytyy tragikoomisuudelta, koska sen esittämät ristiriitojen ratkaisumallit tuskin vievät asioita parempaan suuntaan vaan juuri syventävät ristiriitoja.
Laajempi Pekka Mannisen haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 29. kesäkuuta.
Pekka Manninen
Syntyi Laihialla 1953. Asuu nykyään Jyväskylässä.Yleisradion toimittajana vuosina 1980–2005. Vapaa kirjoittaja.Esikoisromaani Kiimakangas (WSOY 2010) sijoittui 1920-luvun alun Helsinkiin ja Laihialle. Teos oli Runeberg-palkintoehdokkaana.Syntymäkoti Laihialla sijaitsee 150 metrin päässä Santeri Alkion talosta, joten miljöö oli tuttu. Mitään muuta kotiseutuhenkisyyttä hän ei halunnut romaaniinsa kuitenkaan liittää. Esikoisromaani sen enempää kuin Peili (WSOY 2011) tai Äänislinna (Helsinki-kirjat 2011) eivät pohjaudu tositapahtumiin.Vahva jutunkertoja, tarinaniskijä, joka pitää tarinan hallussaan. Parhaillaan valmistelee runokokoelmaa.
uutiskirje 