Meduusat ovat runsastuneet ympäri maailman viime vuosikymmeninä. Niiden uskotaan hyötyvän merten lämpenemisestä ja rehevöitymisestä. Lisäksi meduusojen ravinnosta kilpailevat kalat ovat paikoin vähentyneet ylikalastuksen myötä.
Myös erilaiset ihmisen mereen tekemät rakennelmat, kuten kalankasvattamot, laiturit ja sillat hyödyttävät meduusoja, koska ne tarjoavat meduusan polyypeille hyviä kiinnittymisalustoja.
– Itämerellä meduusojen runsastumista ei voida varmuudella arvioida, koska niiden esiintymisestä ei ole pitkän aikavälin tietoja olemassa seurantojen puuttuessa, sanoo erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).
Loppukesällä ja syksyllä korvameduusoja voi Itämeressä olla niin paljon, että ne sotkevat kalaverkkoja ja tukkivat voimaloiden vedenottoputkia. Tarvittaessa SYKE:n tutkijat välittävät voimaloille tietoa meduusaesiintymistä.
SYKEn merikeskus kerää nyt kolmantena peräkkäisenä vuonna yleisön havaintoja meduusojen esiintymistä Itämeressä avomerellä ja rannikoilla. Meduusahavainnoista voi ilmoittaa Itämeriportaalin verkkosivuilla olevalla lomakkeella, joka välittää tiedot tutkijoille. Näin vesilläliikkujat voivat auttaa meduusojen runsauden vuosittaisessa arvioinnissa ja massaesiintymisiin liittyvien ympäristötekijöiden selvityksessä.
Viime vuonna korvameduusoja havaittiin ja ilmoitettiin runsaasti.
SYKEn merikeskus sai yleisöltä 1 780 meduusahavaintoa neljässä kuukaudessa. Havaintoja määrä nousi tuntuvasti ensimmäisestä vuodesta 2010, jolloin SYKE sai sata ilmoitusta reilussa kahdessa kuukaudessa.
Viimeiset havainnot marraskuussa
Viimeiset havainnot viime vuonna tehtiin marraskuussa pintaveden lämpötilan ollessa enää 5–6 astetta. Eniten havaintoja tuli Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Myös Ahvenanmereltä ja Selkämereltä ilmoitettiin meduusahavainnoista.
– Itämeren seurantaohjelmien puitteissa ei saada tietoa meduusojen runsaudesta ja vuosien välisestä vaihtelusta. Sen vuoksi yleisön havainnot ovat ensiarvoisen tärkeitä, Lehtiniemi sanoo.
Korvameduusat käyttävät ravinnokseen mm. eläinplanktonia, kalanpoikasia ja mätiä. Ne voivat siten suurina määrinä esiintyessään vaikuttaa kalakantoihin sekä syömällä suoraan kalanpoikasia että eläinplanktonia kuten hankajalkaisia, joita myös kalanpoikaset käyttävät ravintonaan.
Meduusa lamaannuttaa saaliinsa pyyntilonkeroiden polttiaissoluilla. Ihmiselle ne eivät kuitenkaan ole vaarallisia, sillä polttiaissolujen teho on heikko eivätkä ne ärsytä ihmisen ihoa.
Meduusoilla voi olla suuri merkitys meren ekosysteemissä, mutta ne ovat vaikea tutkimuskohde, koska ne hajoavat herkästi esimerkiksi haavilla pyydystettäessä. Ensimmäiset tutkimukset meduusojen merkityksestä Itämeren ekosysteemissä tehtiinkin vasta 1980-luvulla.
Urosta ja naarasta ei erota toisistaan
Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Ilppo Vuorinen kertoo, että aikuista naaras- ja uroskorvameduusaa ei silmämääräisesti erota toisistaan. Aiemmin vallitsi käsitys, että punertavammat yksilöt ovat naaraita ja sinertävämmät koiraita. Vuorisen mukaan tästä päätelmästä ollaan luovuttu.
Meduusojen selässä näkyy selvästi neljä vaaleanpunaista hevosenkengän muotoista sukurauhasta. Lisääntyminen johtaa planktiseen, vapaasti vedessä leijuvaan planula-toukkaan. Se kiinnittyy pohjaan ja muuttuu lonkeroilla varustetuksi polyypiksi.
Polyyppi kasvaa suuremmaksi ja kuroutuu poikittaisiin renkaanmuotoisiin niveliin. Nivelet kuroutuvat lopulta irti tähdenmuotoisiksi meduusamaisiksi yksilöiksi (ephyra-aste) yleensä kesäkuun alussa. Ephyra-asteen yksilöt muuttuvat lopulta varsinaisiksi korvameduusoiksi kesäkuun lopulla.
Loppukesällä ja syksyllä meduusojen koko kasvaa ja ne voivat saavuttaa jopa 20cm läpimitan. Polyypin tyviosa voi elää useita vuosia ja lisääntyä suvuttomasti.
Lisääntyminen voi kulkea toisiakin reittejä. Esimerkiksi polyypin tyvestä voi lähteä silmu, joka muuttuu toiseksi polyypiksi. Korvameduusan lisääntymistapojen monimuotoisuus edesauttaa niiden ajoittaista runsastumista jopa tuhansia yksilöitä käsittäviksi parviksi.
Suosii pintavesiä
Meduusat kuuluvat hyytelöplanktoniin, joka on osa ulapan eläinplanktonyhteisöä. Korvameduusaa esiintyy yleisesti pohjoisella Itämerellä. Se suosii Lehtimäen mukaan pintavesiä kymmenen metrin syvyyteen asti.
Lisäksi harvakseltaan vesillämme havaitaan suolaisessa vedessä viihtyvää hiusmeduusaa.
Korvameduusat ovat väriltään usein hiukan vaalean punertavia. Suomen vesillä sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin.
Merivirtojen ja tuulen kuljettamia korvameduusoja voi tavata Pohjanlahdella pitkälle pohjoiseen. Lehtimäen mukaan Saaristomerta pohjoisempana ei ole havaittu korvameduusan lisääntyvän.I.
lehti 