Tutkija Tuula Kohonen Åbo Akademista esittää, että Suomen ympäristökeskus (SYKE) tarkistaa raja-arvot alemmiksi samalla, kun se päivittää ruoppausmassojen läjitysohjeita.
Kohosen mukaan käytännössä kaikki TBT-pitoisen ruoppausmassan läjitys mereen on nykyisen hallintokäytännön mukaan sallittu. Meriläjityksen sallivaan korkeimpaan raja-arvoon on päädytty kertomalla Airiston selän Turun edustan pohjien keskimääräinen myrkkypitoisuus viidellä.
Kohonen kummeksuu, voidaanko olemassa olevaa pohjan myrkkypitoisuutta pitää kriteerinä sille, että massa voidaan dumpata. Eli kun on jo aikaisemmin pilattu ympäristöä, sillä voidaan perustella ympäristön pilaaminen jatkossakin.
Nykyohjeet mahdollistavat mereen läjitettävälle massalle alle 200 milligramman TBT-pitoisuuden kilossa. Jos sovellettaisiin ympäristölle haitatonta alankomaalaista MPC-arvoa, merisedimentissä saisi olla vain 0,7 mikrogrammaa kilossa. Ekotoksisuutta ei ole Suomessa käytetty kriteerinä, vaan jotain aivan muuta, mutta mitä?
Kohonen ja dosentti Johanna Mattila Åbo Akademista, Airiston-Velkuan kalastusalueen isännöitsijä Timo Saarinen sekä Saaristomeren ammattikalastajien ja Suomen Ammattikalastajaliiton puheenjohtaja Olavi Sahlsten vetävät Turun Sanomien yleisönosastokirjoituksessaan johtopäätöksen, että kriteeritasojen perusteena ovat olleet taloudelliset syyt.
Massojen läjittäminen maalle on huomattavasti kalliimpaa kuin niiden kippaaminen mereen.
– Läjitykseen on sovellettu tavallisesti ylintä sallittua pitoisuutta, Kohonen toteaa. Ympäristölupavirastolla on tosin mahdollista määrätä läjittämään alempipitoisempiakin massoja maalle.
Mattilan ja Kohosen mukaan mukaan yli 200 milligramman pitoisia massoja on läjitetty maalle, mutta myös mereen ja yritetty peittää niitä puhtaammilla massoilla. Siinä kuitenkin on onnistuttu vaihtelevin tuloksin, koska merivirrat huuhtovat sedimenttiä mukaansa tehokkaasti.
Tutkijat muistuttavatkin, että virtaukset kuljettavat myrkyllistä ainesta laajalle ympäristöön. Vaikutukset eivät rajoitu vain läjityspaikalle. Airisto on tutkijoiden mukaan tästä valitettava esimerkki.
Kohonen alleviivaa, että TBT:n on osoitettu olevan eliöille tuhoisa. Esimerkiksi simpukoilla muuttuu tinayhdisteiden ansiosta sukupuoli ja ne tulevat steriileiksi. Kaloilla otaksutaan tulevan vastaavia muutoksia.
”Harmaat” massat kiusankappale
Tällä hetkellä sovelletaan kolmiportaista kriteerijärjestelmää. Alle kolmen milligramman pitoiset 1. tason massat katsotaan puhtaiksi. Tästä 200 milligrammaan pitoinen 2. tason sedimentti katsotaan likaantuneeksi ja sen läjityskelpoisuus tulee selvittää erikseen. Tätä kutsutaan ns. harmaaksi alueeksi.
– Yleensä kaikki ”harmaatkin” massat on saatu läjittää ilman lisätutkimuksia, tutkijat sanovat kirjoituksessaan.
Edes 1. tason määrityksellä kolmeen milligrammaan ei Kohosen mukaan ole mitään tekemistä TBT:n haitallisuuden kanssa.
Hallitus vetkuttelee
Kohonen muistuttaa, että Suomi on allekirjoittanut monien muiden maiden kanssa jätteiden mereen dumppaamisen kieltävän, kansainvälisen Lontoon sopimuksen vuonna 1972. Ruoppausmassoja voidaan sen mukaan läjittää mereen, jos ne todetaan haitattomiksi. ”Harmaan” alueen massojen voidaan siis katsoa kuuluvan dumppaamiskiellon piiriin.
– Sopimus sisältää varovaisuusperiaatteen. Läjityskielto koskee myös massoja, joiden epäillään sisältävän haitallisia aineita, Kohonen sanoo.
Suomi on kuitenkin jättänyt ratifioimatta Lontoon sopimuksesta vuonna 1996 laaditun pöytäkirjan. Edellinen hallitus vetkutteli Kohosen mukaan allekirjoitusta, eikä nykyisenkään hallituksen suunnalta ole tullut tietoa Suomen aikeista pistää nimet pöytäkirjan alle.
Tutkija muistuttaa, että esimerkiksi Tanska ja Ruotsi ovat sopimuksen ratifioineet.
lehti 