Mökkeily on Suomessa pitänyt pintansa kaupungistumisesta ja ulkomaanmatkojen yleistymisestä huolimatta. Kansainvälisesti vertaillen Suomi on kesämökkimaana omassa luokassaan.
Suomessa on lähes puoli miljoonaa mökkiä, niillä lähes kaksi miljoonaa säännöllistä käyttäjää. Mökkien määrä kasvaa vuosittain noin neljällä tuhannella. Näistä osa on uudisrakennuksia ja osa vapaa-ajan asunnoiksi muutettuja rakennuksia.
Mökit sijaitsevat lähes kokonaan haja-asutusalueilla ja useampi kuin kahdeksan kymmenestä on rannalla.
Vaikka mökkeily on oleellinen osa suomalaista elämänmuotoa, niin jotain hyvin oleellista on muuttunut. Kuva ympäristöystävällisestä mökkimaasta on pahasti tahriintunut, joidenkin mielestä aihetta on häpeään asti.
Ympäristöystävällisyys kyseenalaista
Ympäristöä muokataan estoitta. Puusto raivataan nurmikoiden ja rakennelmien tieltä. Luontainen rantavyöhyke tuhotaan. Tällainen lomanviettopaikka kuluttaa myös paljon energiaa, vähintään omakotitalon verran, usein enemmänkin.
Kaikkein hulppeimmilla mökeillä on hyvin vähän tekemistä luontoa kunnioittavan perinteisen mökkikulttuurin kanssa.
Muutoksessa on – nurinkurista kyllä – piirteitä, jotka antavat aiheen puhua paluusta mökkikulttuurin alkuajoille. Mökkeilyhän sai alkunsa eliitin huviloista.
Kaupunkiasuntojen tapaan yhä useammat mökit ovat hyvin varusteltuja. Noin kolmannes kesämökeistä soveltuu tänään ympärivuotiseen käyttöön ja tällaisten mökkien määrä kasvaa koko ajan.
Mökkeilyn ympäristöystävällisyys kyseenalaistuu, kun ympäristöä kuormitetaan yhä enemmän.
Monet mökkikulttuurin muutokset lisäävät vapaa-ajan asumisen aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Energian ja luonnonvarojen käyttö kasvaa, samoin liikenne. Yhdyskuntarakenne hajautuu.
Mökkikulttuurista ja myös sen nurjista puolista on enemmän 3. elokuuta julkaistussa Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
