Työriitoihin liittyviä työlainsäädännön uudistushankkeita oli kuitenkin alettu viritellä jo 50-luvulla yleislakon jälkeen.
– Yleislakon yhteydessä oli ollut viranomaisten ja lakkolaisten sekä lakkolaisten ja lakon murtajien välisiä karujakin kohtaamisia. Silloiset lainsäädännön muutoshankkeet kuivuivat kokoon, mutta niitä seurasi häntä, joka poiki valtakunnansovittelijan tehtävän, SAK:n erikoistutkija Tapio Bergholm kertoo.
Sovittelua oli harrastettu jo ennen tätäkin.
Suomalaisilla työmarkkinoilla on pakkosovittelu, mutta ei pakkosovintoa.
– Silloin oli tilapäisiä, eräänlaisia vapaaehtoisia vapaapalokuntasovittelijoita.
Kun Pekkaselta nuija katkesi
Sekä nykyinen sovittelija Esa Lonka että hänen edeltäjänsä Juhani Salonius ovat valitelleet järjestöjen marssivan Bulevardille ilman, että ovat edes kunnolla neuvotelleet keskenään.
– Työehtoneuvotteluja pitäisi käydä alusta lähtien vakavalla mielellä. Neuvottelujen pitäisi myös edetä, etteivät kaikkia asiat ole levällään, kun tullaan sovittelijan toimistoon, Lonka totesi pari vuotta sitten UP-uutispalvelun haastattelussa.
Jorma Bergholmin mukaan tämä valitusvirsi on tuttu jo kauempaa menneisyydestä. Esimerkiksi Matti Pekkanen vaati aikoinaan satamalakkoa ratkoessaan, että palkansaajapuolen pitäisi mennä karsimaan liuska vaatimuksistaan ja tuoda takaisin vain keskeiset vaatimukset.
– AKT:n satamajaosto jakautui kuitenkin kahteen poliittiseen ryhmään ja palasi takaisin kahden liuskan kanssa. Pekkaselta meni hermo ja hän löi puheenjohtajan nuijan poikki.
Tupot muuttivat toimintatapaa
Suomalaisessa sovittelujärjestelmässä ei ole tapahtunut muutoksia vuoden 1962 jälkeen, mutta toimintatavoissa on.
– Tulopolitiikan aikana valtakunnansovittelijat jossakin vaiheessa 70-luvulla katsoivat, etteivät voi tehdä sellaista sovintoehdotusta, joka menee olennaisesti tulopoliittisen ratkaisun yli, Bergholm kertoo.
Hänen mukaansa sovittelijat kävivät ainakin kysymässä työnantaja- ja palkansaajapuolelta, mihin asti saa mennä, että ratkaisun raamit kestävät.
Teuvo Kallio palautti sovittelijan tehtävän vain työriidan ratkaisuun.
Pakkosovittelu, ei pakkoa sopia
Suomalaisilla työmarkkinoilla on pakkosovittelu, mutta ei pakkosovintoa. Tämä tarkoittaa, että Bulevardille on lähdettävä, kun valtakunnansovittelija käskee.
Työnantajapuoli ilmoitti aikoinaan silloiselle sovittelijalle Jorma Reinille, ettei tule paikalle, koska ei ole mitään neuvoteltavaa. Reini kysyi, tuletteko vapaaehtoisesti vain haetaanko poliisin kanssa.