Margarethe von Trottan ohjaustyö Lupaus (1995) on laadukas poliittishistoriallinen draama ja rakkausfilmi. Elokuva käsittelee tärkeää yleisinhimillistä problematiikkaa lähihistorian poliittisten paineiden keskellä. Tässä suhteessa kiinnostavaksi sukulaisteokseksi nousee Stalinin 1930-luvun vainoihin paneutuva Oscar-palkittu venäläisfilmi Auringon uuvuttamat (1994).
Lupaus kuvaa hyvin kokonaisvaltaisella tavalla toisen maailmansodan jälkeisen Saksan kahtiajakoa. Se kulminoituu Berliinin muurin pystyttämiseen.
Lupaus alkaa vuoden 1961 dramaattisista hetkistä ja päättyy muurin avautumiseen marraskuussa 1989. Väliin mahtuu kaksi muuta tärkeää episodia, kesä 1968 Prahassa sekä vuosi 1980 päähenkilöiden kotikulmilla. Berliiniläisten Konradin (August Zirner) ja Sophien (Meret Becker, nuorena Corinna Harfouch) vaiheita muurin katveessa seurataan kolmenkymmenen vuoden ajan. Ironista on, että kaksikon suhteen kannalta lupaavin kohtaaminen sijoittuu Tshekkoslovakian miehityksen yhteyteen, keskelle neuvostopanssarien toivon murskaavaa vyöryä.
Saksalaisfilmi tarjoaa erinomaista miljöö- ja ajankuvausta eräistä eurooppalaisen lähihistorian dramaattisimmista vaiheista. Ihmiskuvaus vakuuttaa psykologisella terävyydellään.
Elokuvan ihmiset ovat suurvaltapoliittisten kiemuroiden takia vaikeiden yksilöllisten ja sosiaalisten velvoitteiden puristuksessa, painostavassa ristiaallokossa. Erityisen selväksi tehdään se, miten yksilötasolla elämä on koettu aivan toisin kuin vallan kabineteissa ja juhlaparaateissa. Yhtä selväksi käy, että ”paskansietokyky” – kuten eräs henkilöitä asian ilmaisee – on yksilöllistä.
Myös ideologinen viileys on saksalaisfilmin valtteja. Elokuvan ihmiset eivät ole yksiselitteisen itäisiä tai läntisiä, ”Stasi-mentaliteettia” ilmenee molemmin puolin muuria. Viipyilevä kerronta rakentaa Jürgen Knieperin musiikin tuella alusta pitäen tunteiden maisemaa, josta muotoutuu tyylipuhdas elegia.
Lupaus. Yle Teema maanantaina kello 21.45.
uutiskirje 
