Presidentti Tarja Halonen ihmetteli Helsingin kirjamessuilla sanomisistaan Hannu Lehtilän uudessa kirjassa Tarja Halonen – paremman elämän puolesta (Tammi 2012) syntynyttä haloota. Varsinkin ne, joita Halonen on hieman arvostellut, ovat älähtäneet.
Suorapuheinen Halonen kertoi entisen pitkäaikaisen avustajansa Maria Romantschukin haastateltavana, että harkitsisi nyt ehkä tarkempaan, mitä kirjantekijälle sanoisi:
– Mutta kyllähän tämmöisen kohta seitsemänkymppisen muijan on pakko omista sanomisistaan vastata.
Kovaotteinen naispoliitikko on nalkuttava ämmä ja pirttihirmu.
Kun Lehtilältä kysyttiin, paljonko jäi materiaalia yli, hän vastasi lyhyesti, ettei pajatso tyhjentynyt.
Halonen kiiruhti kommentoimaan, että heillä on herrasmiessopimus siitä, että Lehtilä pysyy 20 vuotta hengissä ja kirjoittaa sitten, mitä muistaa ja haluaa.
Suomi Natolle sama kuin Norja EU:lle
Nato-vastaisena tunnettu Halonen sanoi, että hän on aina kertonut selkeästi oman Nato-kantansa ja yrittänyt sitten presidenttinä ottaa myös muiden kannat huomioon.
– Kyllähän presidentti on ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaja ja hänellä pitää olla kanttia myös kertoa oma kantansa. Minusta läheinen partneriyhteistyö Naton kanssa, mutta ennen kaikkea EU:n kanssa, on tavattoman tärkeää. Mutta siten, että me katsotaan tarkasti, mikä on meidän etu ja mikä on Euroopan etu.
Halonen sanoi, että Suomen Nato-jäsenyys on vähän sama kuin Norja EU-jäsenyys:
– Tässähän on norjalaisten ja suomalaisten kesken sellaista huulenheittoa, että kumpi tapahtuu ensin. Toivotaan, että EU pysyy niin vahvana, että siihen joku liittyy vielä.
Halonen otti esiin Helsingin Sanomien Nato-myönteisyyden
Halonen nosti esiin Helsingin Sanomien taannoisen avoimen Nato-myönteisyyden. Hän sanoi, että tässä maassa valtamedia on kannattanut Suomen suurimman lehden johdolla Nato-jäsenyyttä. Hän kuitenkin mainitsi, että toisenlaisiakin äänenpainoja on mediassa ollut.
– Helsingin Sanomat oli silloin hyvin voimakkaasti Nato-myönteinen, mutta nyt se on taas vähän vaihtunut toimittajien myötä tämä kanta. Luulen, että heillä oli hyvää tarkoittava yritys, että ensin he olivat Euroopan unionin kannalla ja sitten Naton kannalla ja he ajattelivat, että heidän velvollisuutensakin on vaikuttaa tähän yleiseen mielipiteeseen.
– Heillä on se oikeus. Ja yhtä hyvin niillä, jotka eivät olleet samaa mieltä, oli tämä oikeus. Mutta Suomen median valtarakenteet on sellaiset, ettei ne aina tulleet kauhean hyvin esiin.
Naispoliitikoille eri mittarit kuin miehillä
Halonen on ollut monessa ensimmäinen nainen Suomessa: muun muassa SAK:n lakimiehenä, ulkoministerinä ja sitten tasavallan presidenttinä. Hän vastasi tunnetta äänessään, kun Romantschuk kysyi, miltä naisena on tuntunut uran edessä olleiden lasikattojen rikkominen.
– Lyhyesti sanottuna, jos lasikaton läpi menee, niin kyllä siinä vähän haavoja jää. Toisaalta kun näkee, että siitä läpi menee, niin kyllä se palkitsee. Sitten on tietysti toivomuksena, että muut tulisivat siitä reiästä läpi. Ja näinhän on tapahtunut.
Lehtilä kommentoi aika railakkaasti sitä, että naispoliitikoille on eri mittarit ja arvostelmat kuin vastaaville miehille:
– Kun puhutaan Kekkosen, Paasikiven tai Koiviston kovista otteista, niin sitä ihaillaan, että onpas todella kova kaveri, että noinko sanoi että pani jauhot suuhun, että jumalauta! Mutta jos nainen yrittää sitä vähänkin siihen suuntaan, niin siihen keskusteluun tulee tällainen perheterminologia. Se on nalkuttava ämmä ja pirttihirmu ja kaikkea tämmöistä ja simputtaja. Miehinen kulttuuri on rakentanut tällaisen sankaritermistön kuvaamaan miesjohtajaa ja yleensä miehiä.
lehti 