Kuvataiteilija Fanny Churbergin (184–-92) kiihkein luomiskausi osui yksiin Sakari Topeliuksen (1818–98) Maamme kirjan ilmestymisen aikoihin 1870-luvulla, jolloin suomalainen nainen haluttiin asettaa nyrkin ja hellan väliin.
Tuon ajan naiskäsityksen mukaan taiteeseen, kirjallisuuteen ja omiin opintoihinsa syventynyt nainen laiminlöi kotoiset velvollisuutensa.
Runebergin Maamme-laululle ja Fannyn maisemamaalauksille yhteistä on, että molemmista puuttuu ihmiset, ne suomalaiset, joiden katseltavaksi ja ihailtavaksi isänmaan maisemia tarjottiin tyyliin: ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.
Fanny katseli luontoa romantiikan kautta, kuten Runeberg.
Fannyn teoksissa ihminen katoaa maisemaan tai näkyy siinä joko pienenä pisteenä tai vain poissaolonsa kautta. Fanny kuvasikin mieluummin ihmisten sijaan puita, joissa hän koki panteistisesti yksilöllisyyttä ja henkevyyttä.
Maisemamaalausten lumovoima säilynyt
Suomalaiset eivät sopineet yhteiseen 1800-luvun sääty-yhteiskunnan luokkakuvaan, kansa seisoi loitompana korven rajassa, maalauksellisena, ikään kuin taitavan teatterinjohtajan kädellä järjestettynä statistiryhmänä, sillä aikaa kun maan sivistynyt sääty ylioppilaineen teutaroitsi, kuten Eino Leino kuvasi 1906 ilmestyneessä teoksessaan ”Tuomas Vitikka.”
Fannyn maisemamaalaukset eivät ole kuitenkaan menettäneet 130 vuoden aikana lumovoimaansa, vaikka hänet on ehditty unohtaa jo moneen kertaan.
Amos Andersonin taidemuseossa esillä oleva Fanny Churbergin teosten laaja näyttely tuo katsojan eteen menneen ajan Suomen maisemat, ne, joita katutaide edelleen kopioi.
Aikalaistensa luontomaalareiden Wrightin veljesten sekä Topeliuksen järki- ja hyötyajattelusta poiketen Fanny katseli luontoa romantiikan kautta, kuten Runeberg.
Onkin mielenkiintoista seurata esimerkiksi ilmastonmuutoksen edetessä ja perinteisten luonnonmaisemien kadotessa tehometsätalouden ja monitoimihirviöiden tieltä, joutuvatko rationaalista taloudellista etua ajaneet Topelius ja Snellman antamaan yhä enemmän tilaa erämaaluontoa ylistäneelle Runebergille? Silloin myös Fannyn taiteen arvostus nousisi kenties arvoon arvaamattomaan?
Traaginen taiteilijakohtalo
Fannyn päätös pyrkiä taiteilijan ammatin huipulle liittyy 1872 valmistuneeseen maalaukseen Kaski, aihe Uudeltamaalta.
Riitta Konttisen mukaan Fannyn työtapa kuvastaa 1700-luvun maisemataiteesta periytynyttä käsitystä taiteilijan järjestelevän käden merkityksestä:
”Perinteistä akateemista maisemamaalaria ei kiinnostanut ”raaka” luonto, jonka kuvaamista pidettiin pelkkänä jäljentämisensä. Taiteilijan tuli luomisprosessinsa kautta jalostaa se, ja jalostusprosessissa oli huomioitava tietyt säännöt.”
Fanny opiskeli sekä Dusseldorfissa että Pariisissa.
Fanny Churbergin kohtalo oli traaginen. Hänen nuorempi veljensä Torsten kuoli tuberkuloosiin 30-vuotiaana ja toinen veli Waldemar joutui mielisairaalaan ja vankilaan ampuessaan yliopiston luona kadulla marraskuussa 1889 entistä fennomaani-ystäväänsä, Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen veljeä Jaakko Forsmania. Waldemar vapautui vasta sisarensa kuoltua.
Fanny lopetti maalaamiseen 1880 ja omistautui kiihkeästi taidekäsitöiden edistämiseen. Herkän taiteilijan mielenterveys horjui ja hän kuoli Helsingissä 47-vuotiaana toukokuun 10. toukokuuta 1892.
Kaksi päivää myöhemmin Uusi Suometar totesi:”Pitkällinen ja kova kärsimys on loppuun kamppailtuna. Henki, joka alati etsi kauneutta ja jaloutta, on päässyt satamaan kaiken kauneuden alkulähteille.”
Fanny Churberg 28.1.2013 saakka Amos Andersonin taidemuseossa (Yrjönkatu 27).
Näyttelyteos: Riitta Konttinen ”Fanny Churberg” (Otava).
uutiskirje 
