Vihreiden puoluevaltuusto käynnisti viikonvaihteen esityksillään keskustelua demokratian toteutumisesta ja siitä, mitä muutoksia puolue edellyttää poliittiseen järjestelmäämme. Moni politiikan tekijä ja näkijä tarttuikin heti tuoreeltaan vihreiden keskustelualoitteeseen, mutta oikeastaan vain yhteen sen julkisuustäkyyn.
Eniten huomiota on saanut vihreiden ehdotus supistaa vaaleilla valittavien kansanedustajien, euroedustajien ja kunnanvaltuutettujen toimikaudet kolmeen.
Tällainen toimikausien rajaaminen kaventaisi kansanvaltaa ja samalla kansalaisten valinnanvapautta. Vaaleissahan kansalaiset ratkaisevat myös sen, onko kansanedustaja ansainnut itselleen lisäajan vai ei. Hyvin asioita hoitanut saa yleensä jatkaa ja päinvastoin.
Vaaleilla valittujen edustajien toimikausien rajoittaminen ei paranna demokratiaa. Jo nyt jatkokaudet ovat kansalaisten suoran vaikuttamisen takana. Keinotekoisella toimikausien rajaamisella voidaan heittää valtava määrä osaamista ja kokemusta nurkkaan valtiollisesta ja kunnallisesta päätöksenteosta ilman perusteita. Tällainen rajaaminen voi johtaa asiat hallitsevan virkakaartin vallan kasvuun. Se taas ei ole kansanvallan kannalta toivottavaa.
Vihreiden laajaa ja hyvinkin yksityiskohtaista demokratiaohjelmaa ei kuitenkaan pidä tyrmätä kokonaisuudessaan tämän yhden huonosti harkitun ehdotuksen takia. Ohjelmassa on runsaasti kehittelemisen arvoisia ajatuksia, joista on syytä laajemminkin keskustella – kuten vaikkapa se, että presidentin valtaoikeuksia tulee siirtää eduskunnalle ja valtioneuvostolle.
Vihreät ovat oikealla tiellä siinä, että edustuksellisen demokratian rinnalle ja osin tilallekin on kehitettävä erilaisia suoran ja osallistuvan demokratian muotoja. Ohjelmassa vaaditaan niin ikään lisää avoimuutta kaikille poliittisen päätöksenteon tasoille. Päätöksenteko pitää saada pois suljetuista kabineteista ja hyvä veli -kerhoista. Kun kansanvalta toimii, niin se kannustaa kansalaisia myös osallistumaan.