Yhteiskunnallisen elokuvan ja taiteen festivaali Lens Politica järjestetään Helsingissä 28.11.–2.12. Ensi keskiviikkona alkava festivaali järjestetään on jo seitsemäs.
Tällä kertaa Lens Politica laajenee myös kadulle. Viime aikoina Helsingin katukuvaan on ilmaantunut runsaasti nimettömän taiteilijan poliittista katutaidetta. Esimerkiksi moniin sähkökaappeihin on maalattu afrikkalaispoika, joka ase ohimollaan laukoo kannanottoja suomalaisesta yhteiskunnasta.
Maalausten tekijä on nimimerkki Sampsa. Hän kertoo teostensa taustoista ja järjestää Suomen oloissa ennennäkemättömän laajan katutaidenäyttelyn festivaalin yhteydessä.
Katutaiteella voi käynnistää kansalaisliikkeitä.
– Katutaiteella voi käynnistää kansalaisliikkeitä – tarvitsemme vain siirtymän kritiikistä ohjeiden tarjoamiseen. Työt ovat vain juuri sen verran esteettisiä, että se riittää saamaan viestin perille, Sampsa sanoo festivaalin verkkosivuilla.
Julkisen tilan puolesta
Suomalaista ja kansainvälistä rahoitusalaa rajusti kritisoiva Sampsa on kutsuttu katutaidenäyttelyyn Pietarissa. The Voice of Streets -niminen näyttely on sidoksissa meneillään olevaan protestiliikkeeseen Venäjän tuomioistuimessa syytettyinä olevien Pussy Riot -yhtyeen jäsenten puolesta.
Lens Politica on Sampsalle ensimmäinen osallistuminen suomalaiseen taidetapahtumaan. Näyttely 49 999 vetoaa eduskuntaan Lex Karpelana tunnetun tekijänoikeuslain kumoamiseksi. Näyttelyn nimi tulee kansalaisaloitteeseen vaadittavasta 50 000 allekirjoituksesta. Oman osansa kritiikistä saavat kuitenkin myös nykyinen taidepolitiikka, Töölönlahden kaava ja rakentaminen sekä keskusliikkeiden valta ja korruptio.
Näyttely 49 999 on avoinna Makasiini L3:ssa (Tyynenmerenkatu 6, Helsinki) 28.11.–9.12.
Teemaan liittyen festivaalilla esitetään muun muassa Gwenaëlle Gobén dokumentti This Space Available (2011), joka kertoo ruohonjuuritason taistelusta julkisen tilan kaupallistumista vastaan sekä Brad Downingin Public Discourse (2003), joka esittelee joukon tunnettuja New Yorkilaisia katutaiteilijoita.
Ronald McDonaldin oikeudenkäynti
Ronald McDonaldin kidnappaamisesta tunnettu aktivistiryhmä FLA (Food Liberation Army) julkistaa festivaalilla ruokapoliittisen manifestinsa ja havainnollistaa, kuinka nykyaikainen ruokaketju on yksi suurimmista ilmastonmuutoksen, sairauksien sekä taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden aiheuttajista. Taiteilija Jani Leinosen isännöimässä tilaisuudessa näytetään myös uutta piilokameramateriaalia FLA-ryhmän ja McDonald’sin oikeudenkäynnistä sekä Ronaldin kidnappauksesta.
Festivaalilla esitetään teemaan liittyviä ruoantuotantoa ja luonnonvaroja käsitteleviä dokumenttielokuvia. Oscar-palkitun Jessica Yun ohjaama ja ympäristöaktivisti Erin Brockovichin tähdittämä Last Call at the Oasis (2011) luo katsauksen puhtaan veden kiihtyvään hupenemiseen ja Kristin Cantyn Farmageddon (2011) paljastaa, kuinka liittovaltion viranomaiset vainoavat luomu- ja lähiruoan tuottajia Yhdysvalloissa.
Siirtolaisuus ja kuohuva maailma
Siirtolaisuus on myös festivaalin kantavia teemoja. Sitä tarkastellaan erityisesti naisnäkökulmasta.
Palkitun Tony Gatlifin puolidokumentaarinen elokuva Indignados (2012) kuljettaa katsojaa nuoren siirtolaisnaisen matkassa halki vastarintaliikkeitä kuohuvan Euroopan. Berlinalessa ensi-iltansa saanut elokuva perustuu Stéphane Hesselin arvostettuun pamflettiin Time for Outrage! (2010).
Ed Moschitzin Mama Illegal -dokumentti (2011) kuvaa laittomasti Itävallassa työskennelleiden moldovalaisäitien karua kotiinpaluuta. Elokuva palkittiin Brysselin ’One World’ Human Rights Film Festivalin Grand Prize -palkinnolla kesäkuussa 2012.
Taiteilija Riiko Sakkinen esittää festivaalilla kaksi dia-esitystä. Turbo Orientalism purkaa länsimaisen populaarikulttuurin arabeja kohtaan viljelemää rasismia Arab Street Hookers -nettisivuston kuvien kautta. Syrian Democracy -esityksen kuvat puolestaan on otettu Damaskoksen kaduilla vain pari päivää ennen sisällissodan puhkeamista kesäkuussa 2012.
Syyrian kriisiä käsittelee myös Iara Leen dokumentti Suffering Grasses (2012).
uutiskirje 
