Suomi on nyt virallisesti taantumassa, kun bruttokansantuote putosi toisena peräkkäisenä vuosineljänneksenä peräkkäin miinukselle, vaikkakin vain hiukan. Tätä ennen Suomen talous on ollut taantumassa 2008-2009.
Palvelut ovat pitäneet kasvua yllä, mutta kesällä niissäkin tapahtui käänne. Erityisesti vientiteollisuuden ongelmista on viestitetty jo pidempään ja se on näkynyt myös lomautus- ja irtisanomisuutisina. Osittain kyse on suhdanteista mutta myös teollisuudessa käynnissä olevasta rakennemuutoksesta.
Mitä nyt pitäisi tehdä? Viestit ovat edelleen ristiriitaisia. Selkeää vaihtoehtoa ei ole. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on jo pitkään tarjonnut omaa hevoskuuriaan ja samoin nuotein esiintyi myös pääministeri Jyrki Katainen (kok.) Helsingin Sanomien haastattelussa (5. 12.).
On aika rohkea veto Kataiselta haastaa hyviä tuloksia tuottanut kolmikantainen neuvottelukulttuuri.
Pääministeri tarjoaa tiukkaa menokuuria, vaatii maltillista palkkalinjaa ja edellyttää ”rakenteellisia” ratkaisuja eli ennen muuta yleisen eläkeikärajan nostamista. Suomalaisten ikääntymistä ja sen seurauksena tapahtuvaa huoltosuhteen heikkenemistähän ei kukaan kiistä. Keinoista ollaankin sitten eri mieltä.
Kataisen haastattelun eläkeheitot on palkansaajien järjestöissä tulkittu uhkailuksi. Siltähän pääministerin sanat kuulostavat eli ”jos heidän (työmarkkinajärjestöt) vastauksena on se, että tehkää te, niin kyllä me voidaan tehdä. Mutta sitten on turha vikistä, jos hallitus tekee työmarkkinajärjestöjen ohi asioita”.
On aika rohkea veto Kataiselta haastaa hyviä tuloksia tuottanut kolmikantainen neuvottelukulttuuri. Oman ”eläkepomminsa” lisäksi pääministeri valmisteli haastattelussa kansalaisia hallituskauden puolivälitarkistukseen kevättalvella. EK:n toivomalla tavalla näihin neuvotteluihin on nyt alettu kasata sellaistakin tavaraa, joka ei niihin kuulu.
Talouden näkymät aiheuttavat ymmärrettävästi eri puolilla syviä huolen ryppyjä, mutta paniikkireaktioihin ei ole aihetta. Suhdannekuopassa ei ainakaan pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä, joita myöhemmin joudutaan katumaan.
Palkansaajajärjestöt ovat muistuttaneet Kataista viime keväänä tehdystä työuraratkaisusta, jonka uskotaan pidentävän työuria noin vuodella. Tätä sopimusta ei ole syytä repiä auki, kun kaiken lisäksi tekeillä on ensi vuoden aikana perusteellinen selvitys eläkkeistä. Poukkoilu aiheuttaa vain hämmennystä.
Hyvää neuvottelukulttuuria ei ainakaan edistetä sillä, jos hallituksen oman kehysriihen lähestyessä työntekijäjärjestöjä painostetaan hyväksymään vastapuolen tahtomia ratkaisuja.
Uhkailujen sijaan nyt pitää voimat koota sen puolesta, että talous saadaan kasvuun ja luodaan suunnitelmallisesti uusia työpaikkoja. Työuriahan on jo nytkin mahdollista pidentää myös yläpäästä. Kuka tahansa voi jatkaa työssä 68-vuotiaaksi, jos työtä vain on tarjolla ja sitä jaksaa tehdä.
uutiskirje 
