Risteilijätilauksen kirpoaminen STX:n Turun telakalta Ranskaan lyö laineita vielä pitkään.
Edelleen on selvittämättä, mikä esti valtiota myöntämästä telakalle sen pyytämää 50 miljoonan euron lainaa. Ammattiyhdistysliikkeestä kummunnut raju arvostelu hallitusta ja erityisesti SDP:tä kohtaan kertoo, että asialla oli suuri symbolinen merkitys, vaikka se ei ehkä olisi riittänyt kääntämään tilausta Turkuun.
Lisäselvyyttä asiaan saataneen viimeistään helmikuussa, kun perussuomalaiset tekee asiasta välikysymyksen. Se korventaa erityisesti vasemmistopuolueiden kansanedustajia – mikä on tarkoituskin.
Kaikki sileäksi, tuli kuinka kalliiksi tahansa.
Jatkokeskustelussa on noussut esiin kysymys valtion roolista telakkateollisuuden pelastajana. Monista maista, muun muassa Ruotsista, se on poistunut. Telakkateollisuutta ei pysty ajamaan alas ja taas nostamaan. Kuolinisku on lopullinen, muistuttaa pitkän linjan telakkamies, kansanedustaja Kari Uotila.
Ranskan valtio omistaa kolmanneksen sikäläisestä STX:n telakasta. Omistuksen myötä sillä oli Suomea paremmat keinot tukea telakkaansa – ja sitä kautta työllisyyttä teollisuudessa.
Myös Suomessa valtiota tarvitaan apuun aivan niin kuin Uotilan lisäksi talousvaliokunnan keskustalainen puheenjohtaja Mauri Pekkarinen on esittänyt. Myös SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on pitänyt valtion toimia mahdollisina, joskaan ei vaikeuksissa olevan STX Finlandin omistajaksi ryhtymistä.
Sen sijaan elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) torjui tiistaina Ylen tv-uutisissa valtion osallistumisen telakkayhtiöiden pelastamiseen osaomistuksen muodossa.
Suorassa haastattelussa Vapaavuori perusteli asiaa sillä, ettei valtio ole 1990-luvun laman jälkeen lähtenyt osaomistamaan yhtään vaikeuksissa olevaa yhtiötä. Kyseessä olisi hänen mukaansa vaarallinen ennakkopäätös.
– Valtion tehtävänä ei ole harjoittaa yritystoimintaa, hän jatkoi.
Jos joku vasemmistoministeri perustelisi suurta linjaratkaisua näin ylimalkaisesti, häntä syytettäisiin ideologisista silmälapuista. Kokoomuksen ideologiset, tässä asiassa valtionyhtiöille vihamieliset, silmälaput sen sijaan koetaan joksikin muuksi vaikka kyse on samasta asiasta.
Kokoomuksen linja valtionyhtiöpolitiikassa on ollut Vapaavuoren mainitsemalta 1990-luvulta lähtien johdonmukainen: kaikki sileäksi, tuli kuinka kalliiksi tahansa. Esimerkiksi vuonna 2007 Kimmo Sasin (kok.) päätöksellä myytiin Kemiran lannoitetuotantotoiminta 200 miljoonalla eurolla norjalaisille. Kaupanpäällisinä norjalaiset saivat ilmaiseksi miljardien eurojen arvoiset Soklin malmirikkaudet.
Koko viime syksy luotiin kriisitunnelmaa puhumalla teollisuudesta kadonneista 60 000 työpaikasta. Tätä taustaa vasten mitään ideaa ei saa torjua pelkästä ideologisesta hurmoksesta. Ei edes kokoomus.
uutiskirje 
