Pintaa syvemmältä
Viimeksi kirjoitin pakistanilaisesta koulutytöstä Malala Yousafzaista, joka kuin ihmeen kaupalla selvisi murhayrityksestä rauhattomassa Swatin laaksossa. Taleban-kapinalliset iskivät häneen, koska hän on intohimoisesti puolustanut tyttöjen oikeutta käydä koulua.
Tällaista tapahtuu jatkuvasti tässä levottomassa maassa, Villissä Idässä, mutta tällä kertaa välikohtaus aiheutti suuttumuksen aallon, joka sai talebanitkin pehmentämään kantojaan, ainakin väliaikaisesti. Nyt Malala on jo päässyt väliaikaisesti sairaalasta odottelemaan seuraavaa leikkausta.
En olisi jatkanut tästä aiheesta, ellei tuore uutinen olisi muistuttanut Gabrielle Giffordsin osittain samanlaisesta tapauksesta. Kaksi vuotta sitten tämä Yhdysvaltain demokraattien kongressiedustaja selvisi täpärästi hengissä murhayrityksestä kotikaupungissaan Tucsonissa, Arizonassa. Kuusi ihmistä kuoli ja kolmetoista haavoittui, kun 22-vuotias nuorukainen avasi tulen Giffordsia ja hänen poliittista tilannekatsaustaan kuulemaan tulleita ihmisiä vastaan.
”Kongressi on tehnyt jotain varsin poikkeuksellista – ei yhtään mitään.”
Ampuja oli aikaisemmin luokiteltu skitsofreenikoksi ja paranoidiksi. Hän oli usein sanonut, ettei naisille pidä antaa poliittista valtaa ja oli kutsunut Giffordsia ”feikiksi”. Hän ei ylipäänsäkään hyväksynyt valtiovaltaa ja epäili sitä kielen väärinkäytöstä ihmisten manipuloimiseksi (sinänsä terve epäily, tässä tapauksessa kuitenkin vaarallisen absurdiksi viety!).
Gabrielle Giffords kuntoutui vähitellen ja osittain, mutta joutui luopumaan kansanedustajan tehtävästään ja on esiintynyt hyvin vähän julkisuudessa. Tiistaina, ampumisvälikohtauksen kaksivuotispäivänä, hän kuitenkin ilmoitti miehensä, astronautti Mark Kellyn kanssa perustavansa kansalaiskomitean Amerikkalaiset vastuullisten ratkaisujen puolesta.
Komitean tarkoitus on kerätä rahaa asevalvonnan tiukentamiseksi. Giffords ihmetteli muun muassa sitä, että viime aikojen joukkosurmat, joissa suuri määrä ihmisiä on kuollut ja yksi kongressin jäsen melkein kuollut, ”ovat saaneet kongressin tekemään jotain varsin poikkeuksellista – ei yhtään mitään”.
Giffords arveli tämän johtuvan osittain siitä, että lainsäätäjät pelkäävät aseteollisuuden taloudellista ylivoimaa. Jotta tälle voimalle saataisiin edes kohtuullinen vastavoima, tarvitaan kyllä melkoinen satsaus – mutta jostainhan pitää aloittaa.
Tässä tapauksessa pontimena ei toimi niinkään Giffordsin oma tapaus, vaan joulukuun puolessavälissä Newtownin kaupungissa Connecticutissa tapahtunut joukkomurha. Nuori, erakoitunut mies ampui kaksikymmentä lasta ja kuusi aikuista. Tämä herätti erikoisen voimakkaita reaktioita, koska lapset olivat 6–7-vuotiaita (tuntuu siltä, että teini-ikään ehtineitä koulusurmattuja ei surra yhtä voimakkaasti).
Kaikkia aseiden kannattajia liikehdintä ei miellytä. Kun Giffords ja Kelly vierailivat Newtownissa tapaamassa tapettujen lasten vanhempia ja keskustelemassa paikallisten johtajien kanssa asevalvonnan ja mielenterveyden kysymyksistä, Connecticutin osavaltion kongressin jäsen DebraLee Hovey (republikaani) reagoi kirjoittaen Facebook-sivulleen: ”Gabby Giffords pysy poissa kaupungistani!”. Kannanottoaan hän perusteli sillä, että ”tapauksen politisoitumista” pitää välttää.
Tämä onkin löysän aselainsäädännön puolustajien yleinen iskulause: ei pidä tehdä yleisiä johtopäätöksiä erillisistä tapahtumista. Aseenomistajien etujärjestön NRA:n toimitusjohtaja Wayne LaPierre oli kuitenkin radikaalimpi ja vaati maan kouluihin aseistettuja turvallisuusmiehiä.
”Ainoa mikä pysäyttää pahan miehen on hyvä mies, jolla on ase”, hän sanoi.
Tällainen ”good guy – bad guy” -erotteluhan on Yhdysvaltojen kulttuurin perustekijöitä, myös ulkopolitiikassa. Sitä ovat ruokkineet lukemattomat lännenelokuvat šeriffeistä ja karjavarkaista, mutta voitaisiin jo siirtyä nykyaikaan. Jos halpiskaupan hyllyltä – Wal-Mart on maan suurin aseidenmyyjä – kuka tahansa voi ostaa millaisen puoliautomaattiaseen tahansa, kuten NRA tahtoo, kuka erottaa hyvikset pahiksista?
LaPierren logiikka ei muutenkaan toimi vakuuttavasti. Aseitahan maassa on enemmän kuin missään muualla, mutta tämä ei tietenkään estä niiden käyttöä. Ampumalla tehtyjä murhia ja tappoja on myös enemmän kuin missään muualla. Yli 10 000 ihmistä vuodessa kuolee aseellisen väkivallan uhreina.
Ei Yhdysvalloissa siis eletä välttämättä järjellisemmin kuin Pakistanissa. Mutta ehkä sielläkin syntyy vastareaktio: joku raja sentään pitää olla.
Varapresidentti Joe Biden on tällä viikolla kutsunut eri piirien edustajia keskusteluihin Valkoiseen taloon, yhtenä päivänä aseita myyvän vähittäiskaupan edustajat. Wal-Martkin sai kutsun, mutta vastasi siihen, että juuri kyseisenä päivänä heillä on myyntijohdon kuukausikokous yhtiön pääkallonpaikalla Bentonvillessä, eikä kukaan pääse Washingtoniin.
Vastaus herätti niin paljon paheksuntaa, että yhtiö perääntyi selittäen, ettei tajuttu, että keskustelua pidettiin niin tärkeänä. Yhtiö lupasi, että heiltä sittenkin löytyy joku edustaja tapaamiseen.
Ehkä on siis toivoa siitä, että keskustelua asiasta jaksettaisiin käydä edes jonkun aikaa.
uutiskirje 
