Työmarkkinajärjestöjen kiista koulutusvapaasta ei ota ratketakseen. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtajan Lasse Laatusen tiistaina esittelemä mallikaan ei pystynyt avaamaan umpisolmua. Kiistan eri osapuolet tarkastelevat edelleenkin jo kerran periaatetasolla sovittua asiaa hyvin erilaisten silmälasien läpi.
Laatunen paneutui monimutkaiseksi muuttuneeseen kiistaan ilmeisen perusteellisesti. Hänen esittelemänsä malli on kuitenkin varsin kaukana siitä, mistä työmarkkinajärjestöt sopivat raamisopimuksen yhteydessä. Puhutaanko enää vai onko koko aikana ylipäätään puhuttu samasta asiasta?
Laatunen itse piti hyvänä tiistaina jo sitäkin, että prosessi jatkuu eivätkä palkansaajien edustajat paiskanneet jatkoneuvottelujen ovea kiinni. Se tosin on aika laiha lohtu, sillä EK:n mallissa on lopulta hyvin vähän konkreettista sovittavaa.
Palkansaajien keskusjärjestöistä niin SAK kuin STTK:kin ovat aika yksiselitteisesti todenneet, että Laatusen mallin pohjalta ratkaisua ei synny. Siinä on koulutuspäiviä leikattu ja koko koulutusvapaa on muuttunut epämääräisesti hahmottuvaksi byrokraattiseksi mössöksi, josta oikeastaan erottuvat vain työnantajille esitettävät verohelpotukset.
EK:n esitys ei sisällä mitään velvoitteita työnantajille kehittää työntekijöiden osaamista ja yli 55-vuotiaat on unohdettu kokonaan.
EK:n tämänhetkinen asenne koulutusvapaaseen ei ainakaan lisää luottamusta sopimusosapuolten välillä. Se päinvastoin nakertaa pohjaa rakentavalta neuvottelukulttuurilta ja tällaisena jatkuessaan voi haitata työehdoista viimeistään kevään korvalla alkavia neuvotteluja.
uutiskirje 
