Mikään ei ole oikein sitä, miltä ehkä näyttää Hollywood-klassikossa Laura (1944). Se on elokuva, joka jää helposti ”soimaan” mieleen, kiitos David Raksinin säveltämän nimi- ja tunnusmelodian. Se on vakiinnuttanut paikkansa ikivihreänä ja siitä on myös laulettu versio, jota tosin ei kuulla elokuvassa. Sävelkuluiltaan aistikkaasti poimuileva tunnussävelmä soi monissa kohdissa pitkin elokuvaa, mikä alleviivaa ja tehostaa alusta pitäen vahvoina väreileviä romanttisia virityksiä.
Laura säväyttää myös aikaa horjumatta kestäneellä visuaalisella hohdokkuudellaan. Joseph La Shellen upea mustavalkokuvaus palkittiin Oscarilla.
Laura on maineikas film noir -klassikko, psykologinen trilleri, rikosfilmi ja ”kuka sen teki?” -murhapalapeli, jossa Agatha Christie kohtaa täysillä romanttisen mysteerin; asia täsmentyy muistettavalla lopetuksella. Siinäkin korostuu ääniraita, tosin ei tunnussävelmän, vaan radio-ohjelman muodossa.
Tarina alkaa juuri tapahtuneesta murhasta. Uhri on naispäähenkilö, piireihin kerralla ponnahtanut mainostoimiston tyttö (Gene Tierney). Nopean nousun huipulle on mahdollistanut ikääntynyt, sarkastisia piikkejä joka puolelle heittelevä kuuluisa kolumnisti (Clifton Webb).
Kolumnisti toimii myös alun kertojana todeten vaatimattomasti Lauran olleen hänen luomuksensa. Miehen tarinointia kuuntelee ravintolapöydässä kiinnostuneena murhaa tutkiva rikosetsivä (Dana Andrews).
Juonikuvio etenee pitkään erinäisten ihmissuhdesäpinöiden ja poliisitutkimusten viihdyttävänä paritanssina. Sitten etsivä nukahtaa kesken tutkimustensa ja tarina saa yllättävän käänteen. Tämä tapahtuu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan puolivälissä ja elokuva saa osittain toisen luonteen, eli rikostutkimuksellinen puoli alkaa korostua.
Tuottaja Otto Premingerin ohjaamassa leffassa on tyyliä ja tunnetta sekä sopiva pituus – ennen olennainen osattiin tiivistää napakkaan muotoon.
Lähinnä kauhufilmeistä sittemmin tunnettu Vincent Price on hupiläiskä naisten siivellä keplottelevana tyhjäntoimittajana, jonka arvon eräs seurapiirirouva (Judith Anderson) kiteyttää osuvasti: mies on kelmi, mutta minulla on varaa häneen.
Laura. Yle Teema sunnuntaina kello 18.00.
uutiskirje 
