Pelkkiin pikkuhousuihin ja paitaan pukeutunut nuori nainen hyppää maantielle pickup-auton lavalta. Hän hoipertelee hetken vailla suuntaa keskellä Lapin erämaata. Tukka sekaisin, juopuneen kasvot ja paljaat sääret mustelmilla.
Näin dramaattisesti esittelee Matti Ijäksen uusi elokuva Kaikella rakkaudella päähenkilönsä Ansan, jota Krista Kosonen esittää uskaliaasti. Samalla Ijäs ja Kosonen kääntävät lehden Suomi-elokuvan naiskuvan historiassa.
Kosonen sanoo aloitusta ihanaksi:
– Kun luin käsikirjoituksesta, kuinka henkilö esitellään, ajattelin, ettei tämä ole totta. Ajattelin, että tämä on mahtavaa, tämän roolin haluan.
Ijäksen elokuvan päähenkilö ei ole omia polkujaan kulkeva marlboromies vaan hänen naispuolinen vastineensa. Ansa on nykypäivän Lapin-tyttö, jonka elämän peruskuviot ovat ankeat, mutta ne eivät kahlitse hänen vapaata tahtoaan. Miehille on käyttöä, mutta kiinni he eivät hänestä saa – vaikka ovatkin ansassa.
Kosonen siirtää rooliinsa itseään
Ijäs tunnetaan rähjäisten mutta sympaattisten miesten kuvaajana. Nyt mies on tarttunut samalla omalaatuisella huumorillaan naiseen. Kaikella rakkaudella -elokuvan keskiössä on nainen elämänhaluineen ja puutteineen. Samalla filmi kuvaa suomalaisen miehen tapoja rakastaa, sen yritystä.
Kososen roolityössä on uskottavuutta. Hän siirtää rooliinsa paljon itseään. Hän sanoo olevansa samanlainen temperamenttinen tyyppi kuin Ansa, joka panee asiat halki–poikki–ja–pinoon.
– Matti kuvaili minulle Ansaa, että se on sellainen nollasta sataan -tyyppi. Nopeat lähdöt, hitaat paluut. Ansa ei ole erityisesti kodin ja kukkien ihminen. Se oli helposti samaistuttava rooli, tietyllä tapaa lähellä omaa persoonaani.
Sekä Ijäksestä että Kososesta oli tärkeää, että tarina ja kuvaukset vietiin Lappiin. Espoolaistyttö Kosonen sanoo viihtyneensä Lapissa ja sinne sijoittuvassa roolissaan kuin kotonaan.
– Lapissa ihmiset on juuri semmoisia suoria. Sitä minä rakastan. Lässyttely ja kaunistelu jää pois. Siellä ei kaunistella vaan mennään aina suoraan asiaan.
Kososen Ansakaan ei lässytä. Uhmapäistä omaa tahtoaan toteuttavaa Ansaa hän sanoo äärimmäisyysihmiseksi, joka on aika häijy:
– No, sehän on välillä ihan perseestä, hyvin vajavainen. Ymmärrän sitä. Se on inhimillinen juuri sillä tavalla, että ne olosuhteet ajavat sen tietynlaisiin tekoihin. Sillä ei ole kykyä tai voimia toimia millään muulla tavalla.
Kosonen sanoo ronskin naisen roolin sopivan hänelle siksikin, että hän ei itsekään ole mikään ”neiti”:
– En oikein jaksa sellaisia söpöileviä ja sievisteleviä naisia.
Laajempi Krista Kososen ja Matti Ijäksen haastattelu on luettavissa perjantaina 1. helmikuuta ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä.
uutiskirje 
