Viime päivinä pitkin Eurooppaa on puhuttu suurin kirjaimin lihaväärennöksistä. Hevosenliha on jossakin ruokaketjun vaiheessa ”muuttunut” naudan- tai häränlihaksi. Kuluttajan kannalta on hyvä, että huijauksia on paljastettu. Kuluttajalla on oikeus tietää, mitä hän ostaa.
Keskustelun ”sivutuotteena” hevosenliha on saanut jotenkin arveluttavan leiman. Hevosenlihasta puhutaan vähän kuin aikanaan hullun lehmän taudin saastuttamasta naudanlihasta – ja täysin aiheetta. Kaupat vetävät nyt väärennettyä naudanlihaa sisältäviä tuotteita pois myynnistä varotoimena. Jos sekaan sotketussa hevosenlihassa itsessään on ollut joitakin lääke- tai hormonijäämiä tai niin tällaiset varotoimet voi ymmärtää ja hyväksyä.
Mutta hyvin aiheellisesti voi myös kysyä, mitä vikaa on hevosenlihassa? Sitä on syöty iät ja ajat niin Suomessa kuin muuallakin. Hevosenlihaa on meillä kaupan nytkin erilaisissa muodoissa. Lihansyöjälle hevosenliha ei ole sen kummempi ravinnonlähde, kuin sian-, lampaan- tai naudanliha. Suomessa hevosenlihaa on kaupan esimerkiksi fileenä, kylmä- ja lämminsavustettua paistina sekä joissakin makkaroissa.
Maatalousvaltaisessa Suomessa valtaosa hevosista päätyi ”makkaratehtaalle”. Tänä päivänä meillä on vain muutama teurastamo, joka ottaa hevosia vastaan. Iso osa hevosista päätyy monttuun. Hevosala on viime vuosina kampanjoinut hevosteurastamojen puolesta. Aliarvostuksesta kertoo osaltaan myös se, että hevosen teurashinta on lähes olematon. Suomalaisteurastamoissa on perinteisesti ollut tarkka kontrolli siitä, että liha ei saa sisältää lääkeaine- eikä hormonijäämiä.
Varsinkin Ranskassa ja Italiassa hevosia myös kasvatetaan suoraan lihantuotantoon eikä siinä nähdä mitään kummallista. Joissakin kulttuureissa, kuten esimerkiksi Britanniassa, hevosenlihan syöntiä karsastetaan. Tähän ruokatabuun muilla ei myöskään pitäisi olla nokan koputtamista.
uutiskirje 
