Hallitus kokoontuu puolivälitarkasteluun ensi torstaina. Kyseessä on enemmänkin strategiapalaveri kuin suurten päätösten tilaisuus. Niiden vuoro on kuukauden kuluttua järjestettävässä kehysriihessä.
Kaikille tämä aikataulu ei riitä. Elinkeinoelämän keskusliitto vaatii kovia talouspäätöksiä jo nyt. Lisäksi se ”suostuu” neuvottelemaan palkoista jo keväällä, mikäli neuvottelujen jo etukäteen päätetty tulos on nollaratkaisu. Vaadittuja kovia talouspäätöksiä ovat yritysten yhteisöverojen roima lasku ja eläkeikärajan roima nosto.
Vallan vahtikoiran tehtävästään luopunut julkinen sana myötäilee EK:n vaatimuksia, mutta kriittiset taloustutkijat eivät niele kaikkea.
Eläkkeen alaikärajan nostaminen on marginaalinen asia.
Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala totesi kuluvalla viikolla yritysveron alentamisen johtavan leikkauksiin ja kysyi, millä tavalla vanhan pääoman verohelpotukset lisäisivät talouskasvua. Tuomalan mukaan vaatimuksilla ohjataankin talouspoliittista keskustelua siihen suuntaan, että budjettikuria tarvitaan lisää ja työttömyydessä kyse on työn tarjonnasta, ei työn puutteesta.
Jos näin on, niin hyvin on onnistuttu. Suomessa vallitsee laaja konsensus siitä, että talouden kriisi vaatii kipeitä leikkauksia – vaikka Suomen talous on Euroopan vahvimpia. Varmemmaksi vakuudeksi totuutta vielä muokataan itselle mieluisaan suuntaan kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa torstaina. Siinä ennakoitiin yhteisöveron kevennystä, koska tästä on esiintynyt viitteitä vasemmistonkin suunnalta. Viitteillä lehti tarkoitti muun muassa vasemmistoliiton puheenjohtajan Paavo Arhinmäen blogia, jossa tämä kuitenkin nimitti EK:n verovaatimusta ”härskiksi”.
Samanlainen paniikki Suomessa vallitsee nykyisestä joustavasta eläkeiästä. Alarajan nostamista vaaditaan päivittäin ja työmarkkinajärjestöjä patistetaan ruotuun, vaikka ne ovat jo sopineet uudistusten tulevan voimaan vuonna 2017.
Tilastokeskuksen väestörakenne- ja väestöennustetilastoista vastaava asiantuntija Markus Rapo osoittaa kuitenkin Tieto&trendit-lehdessä, että eläkkeen alaikärajan nostaminen on marginaalinen asia.
Sekä Tuomala että Rapo painottavat nyt julkisuudessa esitettävien vaatimusten sijaan työllisyyttä. Pelkkä mekaaninen eläkeiän alarajan korottaminen ei pidennä työuria, kirjoittaa Rapo. Suurin ongelma ei ole budjettivaje eikä kestävyysvaje, vaan työpaikkavaje, täydentää Tuomala.
Hallituksen on ”kovien päätösten” sijaan keskityttävä tänä keväänä olennaiseen eli työllisyyteen. Sen mukana ratkeavat muutkin asiat.
EK voi puolestaan katsoa peiliin. Miksi Suomeen ei investoida aikana, jolloin korot ovat ennätys alhaalla? Miksi suomalainen työ ei kelpaa? Miksi 50 vuotta täyttänyttä kohdellaan työmarkkinoiden ongelmajätteenä, vaikka samaan aikaan vaahdotaan juuri ikääntyneiden työurista?
uutiskirje 