Työmarkkinaosapuolet raivasivat maanantaina pöytää jatkoneuvotteluille, kun ne hyväksyivät viime viikolla syntyneen kompromissin palkansaajien koulutusoikeudesta. Suoranaisesti kolmesta koulutuspäivästä ei tekstissä puhuta kuin verokannusteen yhteydessä.
Palkansaajajärjestöistä niin SAK kuin STTK:kin hyväksyivät ”Osaamisen kehittämisen toimintamallin” sellaisenaan, mutta Akava asetti vielä ehtoja, jotka eivät kuitenkaan estä sen lähtemistä mukaan neuvottelemaan laajasta työmarkkinasopimuksesta.
Olennaista nyt hyväksytyssä koulutusmallissa on se, että työnantajapuoli sitoutuu työntekijöidensä kouluttamiseen. Koulutus ei kuitenkaan tule automaattisesti kaikille, vaan se edellyttää yrityskohtaista koulutussuunnitelmaa, jossa on mainittava periaatteet työttömyysuhan alaisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työkykyisyyden ja työmarkkinakelpoisuuden säilyttämiseksi.
Molemmat osapuolet luopuivat joistakin periaatteellisista tavoitteistaan ja lopullinen malli vesittyikin alkuperäisestä, josta osapuolilla tosin oli alusta alkaen erilainen tulkinta.
Koulutussopu avasi osaltaan työmarkkinoiden umpisolmun. Yhteisymmärryksen löytyminen tässä asiassa ei kuitenkaan vielä takaa, että sopu syntyisi myös työmarkkinaratkaisusta. Nyt vasta voidaan päästä aloittamaan neuvottelut.
Palkansaajapuolen järjestöt ovat esittäneet tiukat reunaehdot laajan sopimuksen syntymiselle. Nollalinja ei niille käy ja ratkaisuun pitää sisältyä ostovoimaa lisäävien palkankorotusten lisäksi myös työelämään liittyviä laadullisia uudistuksia.
Työnantajapuoli on kuitenkin – ainakin toistaiseksi – jämähtänyt tiukkoine vaatimuksineen omaan linnoitukseensa. Jo neuvottelujen aloittaminen mutta ennen muuta ratkaisun löytyminen edellyttää liikahduksia myös työnantajien bunkkereissa.
uutiskirje 
