Keskustelu hallituksen suunnittelemista leikkauksista ensi viikon kehysriihessään on tiivistymässä. Riihi lämpiää jo ja tunnelma sähköistyy. Konkreettista tietoa hallituksesta ei tipu. Samaan aikaan myös sellaiset äänenpainot julkisessa keskustelussa voimistuvat, joiden mukaan nyt ei olisi viisasta leikata lainkaan, vaan hakea muita keinoja päästä ulos talouden kurimuksesta.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) kertoi keskiviikkona Veronmaksajien keskusliiton tilaisuudessa, että tarve menoleikkauksiin ja veronkorotuksiin voi olla aiemmin arvioitua suurempi. Miten valtiovarainministeriä pitää tulkita? Tietääkö hän tilanteesta enemmän kuin muut vai ovatko puheet vain pelottelua?
Vai onko Urpilaisen sanomiset ymmärrettävä neuvottelutaktiikaksi, jolloin sanat on kohdistettu ennen muuta työmarkkinaosapuolille? Silloin viesti pitänee ymmärtää niin, että jos palkkaratkaisusta syntyy sopu, niin se vaikuttaa välittömästi hallituksen päätöksiin. Jos sopua ei synny, niin silloin leikkauskirves alkaa heilua hanakammin.
Urpilaisen mukaan hallituksen on tehtävä valintoja yritysverotuksen suhteen. Suurta rakenneremonttia tuskin tehdään, mutta yhteisöveroprosenttia laskettaneen lähemmäs läheisten kilpailijamaiden Ruotsin ja Viron tasoa. Hallitusohjelmassakin todetaan, että yhteisövero on säilytettävä kilpailukykyisenä kilpailijoihin nähden. Yhteisöveron mahdollinen alentaminen on joka tapauksessa kompensoitava jotenkin. Arvonlisäveroon tuskin kosketaan, mutta joitakin yritysten verotukia karsittaneen.
Hallituksen päätöksiin vaikuttaa ensi viikolla valmistuva valtiovarainministeriön talousennuste. Ehkä valtiovarainministerillä on jo tietoa siitä, mitä ennuste pitää sisällään.
Teollisuustuotantoa elvyttäviä ratkaisuja on joka tapauksessa saatava aikaan. Tilastokeskuksen tuoreen tilaston mukaan nimittäin Suomen teollisuustuotannon alamäki vain jatkui.Teollisuustuotanto supistui tammikuussa jopa yli neljä prosenttia joulukuusta. Muissa EU-maissa ei ole ”päästy” lähelläkään samaa lukua.
uutiskirje 
