Työnantajien edustajat ovat Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johdolla viime viikkoina propagoineet voimakkaasti palkkojen nollalinjan puolesta ja vaatineet yrityksille tuntuvia veroalennuksia. Nollalinjalta työmarkkinaratkaisua ei kuitenkaan synny. Sen tietävät myös näissä taistoissa ennen mukana olleet työnantajapuolen edustajat. Ne, jotka sitä eivät tiedä, elävät omassa haavemaailmassaan.
Jossakin vaiheessa ratkaisu syntyy. On sopimus sitten keskitetty tai liittokohtainen, niin palkansaajien edustajat eivät nollaratkaisua allekirjoita. Tyhjänhän tunnetusti saa pyytämättäkin ja nolla ei ole mitään, vaikka sitä yritettäisiin kuorruttaa jonkinlaisilla veronkevennyksillä.
Työmarkkinaratkaisuilla haetaan aina myös vakautta, jonka merkitystä koko kansantalouden kannalta ei ole syytä vähätellä. Keskitetty sopimus on taannut työrauhan varmemmin kuin ajautuminen liittokohtaisiin sopimuksiin. Työnantajien edustajat tietävät varmasti myös tämän.
Teatteri on kaukana neuvottelupöydistä.
Kovin suurta mielikuvitusta ei tarvita, jos ryhtyy pilkkaamaan työmarkkinaneuvotteluja tupoteatteriksi. Tällaisen vertauksen tekeminen ei kerro myöskään kovin suuresta luovuudesta vaan pikemminkin laiskuudesta ottaa selvää asioista. Neuvottelujen ulkoiset merkit voivat toki muistuttaa tylsää tragikomediaa, jossa vuorosanat ovat toistuneet samoina jo ehkä vuosikymmenten ajan. Teatteri on kuitenkin kaukana neuvottelupöydistä, joissa tosissaan väännetään ratkaisuista, joilla on suuri merkitys niin kansalaisten kuin koko kansakunnankin talouden kannalta.
Palkansaajarintama on lähtenyt työmarkkinaneuvotteluihin varsin yksituumaisena ja esittänyt myös aika kovinakin pidetyt ehtonsa, joiden mukaan ratkaisun on oltava oikeudenmukainen, tasa-arvoa edistävä ja euromääräinen.
Jos palkansaajapuoli on yhtenäinen, niin samaa ei voi sanoa työnantajaleiristä, jossa selvästi on ainakin kaksi toisistaan aika kaukana olevaa linjaa. Ennen muuta Teknologiateollisuus on esiintynyt tiukkana nollaratkaisun ajajana. Sen nokkamies Risto Alanko on vetänyt linjaa, joka ei tyydytä ainakaan EK:n nykyjohtoa, jolla on valmiutta ja halua etsiä kompromissia palkkapuolella.
Nollaan ei kannatakaan hirttäytyä, sen on sanoiksi pukenut muun muassa Palvelualojen työnantajien PALTA:n puheenjohtaja Tuomo Rönkkö EK:n Prima-lehden (1/2013) haastattelussa. Rönkön mukaan on turha kiistellä, ”onko palkankorotusvara nolla vai prosentti”. Hän tosin asetti ehdoksi sen, että ”tuottavuuden nousua jarruttavia jäykkiä rakenteita” uudistetaan. Tässä vaatimuksessa taas ei ole mitään uutta. Sitä työnantajapuoli on vaatinut jo vuosikaudet ja saanut joitakin vaatimuksiaan läpikin.
Toivottavasti työnantajapuolella päästään nopeasti yksimielisyyteen siitä, mitä halutaan. Se voisi edistää neuvotteluja ja auttaa ratkaisun syntymistä.
uutiskirje 