Vuotiko joku vai eikö vuotanut? Siinä pulma mietittäväksi.
SAK:n järjestöjohtaja Matti Tukiainen toi blogissaan esiin monen ajatteleman epäilyn, että hallitus vuoti työnantajille tiedon yhteisöverotuksen isosta kevennyksestä ennen aikojaan. Jos vuoto todellakin tapahtui, niin se mullisti työmarkkinoiden neuvottelukuvion täysin.
Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole kuin sana sanaa vastaan. Niin pääministeri Jyrki Katainen (kok.), valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) kuin EK:n puheenjohtaja Ilpo Kokkilakin kiistävät vuodon. Silti voi olla mahdollista, että Elinkeinoelämän keskusliitto olisi saanut etukäteen tietoa yhteisöveron ennakoitua suuremmasta alentamisesta. Tällaisen päättelyketjun mukaan tämä tieto olisi tiukentanut työantajien edustajien linjaa muutenkin nihkeästi sujuneissa neuvotteluissa, joissa tosin ei oltu päästy vielä edes neuvottelemaan rahasta.
Mahdollinen vuoto jäänee ikuiseksi arvailujen kohteeksi. Pelkkä epäily tosin saattaa hiertää ainakin jonkin ajan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välejä. Palkansaajapuolelle voi tällaisen epäilyn alla olla vaikeaa rakentaa luottamusta niin hallitukseen kuin työnantajaleiriinkin.
Yhteisöveron tuntuva alentaminen oli joka tapauksessa kuin joululahja työnantajille. Niiden pitäisi nyt vastata huutoon ja tehdä voitavansa uusien työpaikkojen luomisessa ja kasvun vauhdittamisessa. Pallo on todellakin työnantajilla. EK:n Kokkilankin mukaan (Kauppalehti 26.3.) nyt on firmojen vuoro näyttää, että ”taloutta korjataan kuntoon tarjolla olevilla eväillä”.
Työmarkkinaneuvottelujen katkeaminen ja verolahja merkinnevät joka tapauksessa sitä, että liittokohtaisista neuvotteluista syksyllä tulee vaikeat. Tuskin lakoiltakaan vältytään.
Työnantajat tietävät, mitä edessä on. Levoton syksy ei voi tulla heille yllätyksenä. He saivat, mitä tilasivat.