Hallituksen kehysriihi ja sen päätökset ovat kirvoittaneet kipakkaa keskustelua jälleen myös vasemmistossa. Hallituksen päätöksiä on tarkasteltu kriittisesti, mutta aina arvostelijat eivät halua muistaa, millaisissa talouden ahtaissa oloissa hallituspolitiikkaa tämän päivän Suomessa ja Euroopassa harjoitetaan.
Tuskin kukaan odotti kehysriihestä uusia avauksia, vaan enemmänkin pelkäsi juustohöylän viiltoja ja leikkauskirveen heilahteluja. Pelättyä tuomiopäivää ei kuitenkaan tullut.
Tiedottamisessaan hölmöillyt hallitus julkisti vihdoin keskiviikkona 50 tiukkaa liuskaa kehysriihessä päätetyistä tuloista ja menoista. Numerot vilisevät silmissä muistion miltei jokaisella rivillä.
Oppositioon pyrkiminen ei tässä tilanteessa lisää puolueen uskottavuutta.
Eniten vasemmistopuolueissa on arvosteltu – ja oikeutetusti – hallituksen päätöstä laskea roimasti yhteisöveroprosenttia 24,5:stä 20:een ilman mitään varsinaista vastinetta. Pienempi, ehkä parin prosenttiyksikön alennus olisi ehkä nielty mukisematta. Nyt alennus tuntuu teollisuudelle annetulta lahjalta varsinkin, kun jättipotin ilmaiseksi saaneet työnantajat samaan aikaan torpedoivat neuvottelut keskitetystä työmarkkinaratkaisusta.
Iso vaara on, että veron alennus valuu esimerkiksi osinkoihin eikä parannakaan uusien investointien kautta työllisyyttä. Pallo onkin nyt yrittäjillä. Niiden pitää vastata huutoonsa ja käyttää tätä lähes miljardin euron pottia työpaikkojen luomiseen. Uusien työpaikkojen synnyttämisestä on pidettävä kiinni. Se on nyt tärkeintä niin koko yhteiskunnan kehityksen kuin kansalaisten hyvinvoinninkin kannalta.
Osa hallituksen päätöksistä kirpaisee ja vaikuttaa arkipäivän toimintoihin. Keinovalikoimassa on myös sellaisia päätöksiä, jotka vahvistavat kasvua. Näin on erityisesti liikenne- ja asuntopolitiikassa.
Monen puolueen hallituksessa yksikään puolue – ei niistä suurinkaan – saa omia vaatimuksiaan sellaisenaan läpi. Kokoomus juhlii yhteisöveron alennusprosenttia suurena menestyksenä, mutta se voi kantaa siitä myös poliittisen hyödyn seuraavissa vaaleissa, jos ratkaisu todellakin toimii eli työllisyys kohenee. Vastaavasti kokoomus ei saanut läpi rajuja leikkausesityksiään.
Kehysriihen päätösten arvostelu ja niistä käytävä keskustelu kuuluu demokraattisessa yhteiskunnassa asiaan. Vasemmistoliiton valmistautuessa kesän puoluekokoukseensa tämä keskustelu voi puolueen sisällä antaa virikkeitä myös poliittisesta linjasta käytävään mielipiteiden vaihtoon.
Ehdoin tahdoin oppositioon pyrkiminen – sellaisiakin äänenpainoja esiintyy – ei tässä tilanteessa lisää puolueen uskottavuutta, vaan itse asiassa kävisi päinvastoin. Vaikeissakin oloissa on kyettävä ottamaan vastuuta ja samalla katsomaan kauemmas tulevaisuuteen. Vanhoja rakenteitakin (kuten kunta- ja sote-uudistus) on voitava murskata, jos ne eivät enää toimi.
Tuoreet hieman nousua osoittavat kannatusgallupit kertovat, että Vasemmiston kannattajakunta antaa tukensa vastuunkantajille.