Työn sanotaan olevan parasta lääkettä köyhyyttä vastaan. Entä jos työkään ei auta?
Työ ei enää 2000-luvulla takaa aina tekijälleen toimeentuloa. Kansainvälisistä yhteyksistä tunnettu käsite ”working poor”, työssäkäyvät köyhät, on rantautunut myös Suomeen.
Helsingin yliopistossa tohtoriohjelman jatko-opiskelija Ville Kainulainen on selvittänyt Palvelualojen ammattiliitolle PAMille työssäkäyvien köyhyyttä Suomessa.
EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan Suomessa työssäkäyvien köyhien osuus kaikista työssäkäyvistä on matalin Euroopassa. Heidän osuutensa on 4 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on 9 prosenttia.
Kärjessä keikkuvat Itä-ja Etelä-Euroopan maat. Romanian työssä käyvistä köyhiä on 19 prosenttia.
Myös Iso-Britanniassa ja Saksassa työssäkäyvien köyhien osuus on lähes 8 prosenttia.
Köyhyysriski
Työssäkäyvän köyhän määrittelyssä käytetään yleensä käsitettä suhteellinen köyhyysaste, mikä tarkoittaa köyhyysriskin alla eläviä. Köyhyysriskiksi katsotaan, kun kotitalouden käytettävissä olevat nettotulot ovat alle 60 prosenttia mediaanituloista.
Muuttujia ovat aikuisten ja lasten määrä kotitaloudessa.
Yhden hengen taloudessa suhteellinen köyhyysraja oli 1 140 euroa vuonna 2011. Kahden aikuisen ja yhden alle 13-vuotiaan lapsen kotitaloudessa köyhyysraja oli 2 052 euroa.
Mukaan lasketaan ansiotulot ja sosiaaliset tulonsiirrot verojen ja veroluonteisten maksujen jälkeen.
Suomessa on pystytty verrattain hyvin välttämään työn ja köyhyyden yhdistelmää aina 2000-luvulle asti.
Syyt löytyvät Kainulaisen mukaan tulonsiirroista ja suomalaisesta työmarkkinajärjestelmästä. Sille on tunnusomaista ammattiliittojen korkea järjestäytymisaste ja alimmat palkat määrittelevien työehtosopimusten kattavuus.
Työmarkkina-asema ja perhesyyt
Kainulainen tähdentää, että työssäkäyvät köyhät eivät ole sama asia kuin pienituloiset työntekijät. Matalapalkkaisuus ei välttämättä johda köyhyyteen, vaan tarvitaan lisäksi muita tekijöitä.
Työssäkäyvien köyhyyden syissä yhdistyvät Kainulaisen mukaan heikko työmarkkina-asema ja kotitalouteen liittyvät tekijät.
Työmarkkinaperäisiä syitä ovat esimerkiksi matalapalkkaisuus, osa-aikatyö ja pätkätyö, joka johtaa ajoittaiseen työttömyyteen.
Tällaisia töitä löytyy runsaasti yksityisiltä palvelualoilta. Kainulainen ei kuitenkaan rajaa ongelmaa pelkästään palvelualoille.
Myös esimerkiksi yksinyrittäjissä löytyy huomattava joukko köyhiä.
Kotitalouteen liittyvät tekijät ovat Kainulaisen mukaan suurin selittäjä työssäkäyvien köyhyyteen Suomessa. Niitä ovat mm. lasten lukumäärä ja työssäkäyvien perheenjäsenten määrä.
– Köyhyys uhkaa, jos kotitaloudessa on vain yksi työssäkäyvä.
Ei vain naisten ongelma
Myös yksin eläminen on köyhyysriskin aiheuttaja. Tässä ryhmässä nuorten ja etenkin nuorten naisten osuus on huomattava.
Myös yksinhuoltajat kuuluvat Kainulaisen mukaan riskiryhmään. Heidän kohdallaan sosiaaliset tulonsiirrot kuitenkin tasaavat tilannetta verrattuna yksinasujiin.
Työssäkäyviä köyhiä löytyy pääkaupunkiseudulta ja muista kaupunkikeskuksista, joissa on runsaasti matalapalkkaisia palvelualan töitä. Ongelmaa kärjistävät kovat asumiskustannukset.
Entä mikä on tutkijan lääke työssäkäyvien köyhyyteen?
– Keskeistä on, että palkalla tulee toimeen. Lisäksi tärkeää on sosiaaliturvan kattavuus elämän muutostilanteissa. Työssäkäyvien köyhyyden keskeisiin tekijöihin kuuluvat myös asumisen kustannukset ja sairauskulut.
lehti 