Työllisyysasteen nosto on tepsivin lääke julkisen talouden resurssipulaan
Vartiaisen esitteli keskiviikkona Helsingissä Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiön tilaamaan ”Työvoima tehokkaaseen käyttöön” -raporttinsa.
– Jos työvoimaan osallistuminen lisääntyy, myös työllisyys kasvaa. Pelkkä kokonaiskysynnän lisääminen ei luo pysyvästi korkeampaa tuotantoa ja työllisyyttä, Vartiainen kiteytti raporttinsa pääkohtia.
Hänen mielestään Suomessa tarvitaan rakenneuudistuksia, jotka nostavat työllisyysastetta ja laskevat työttömyyttä.
Tuotanto tasapainossa taantumasta huolimatta
Vartiainen muistuttaa, että Suomi on pieni avotalous, joka on integroitunut maailmantalouteen.
– Hyödymme kansainvälisestä työnjaosta, mutta meidän on samalla pidettävä huolta siitä, että yritystoiminnan kannattavuus on meillä samalla tasolla kuin muualla maailmantaloudessa.
Vaikka nyt vallitsee taantuma, Suomen tuotanto ja työllisyys ovat Vartiaisen mukaan lähellä potentiaalista tasapainoaan.
– Tämä johtuu siitä, että työvoimamme kasvu on loppunut. Työikäisestä työvoimasta on tullut kasvua rajoittava tekijä. Näissä oloissa työvoiman tarjonnasta huolehtiminen on keskeinen hyvän talouspolitiikan tavoite.
Työvoimapulaa ei tullutkaan
Suomessa ajatellaan Vartiaisen mukaan yleisesti, että työvoiman kasvun loppuminen johtaa työvoimapulaan ja että huoltosuhteen heikkenemistä voidaan kompensoida korkeammalla tuottavuudella.
– Huoltosuhteen heikkeneminen ei aiheuta työvoimapulaa eikä luo markkinapainetta tuottavuuden nostoon tai pääomaintensiivisyyden lisäämiseen. Rakenteellinen työttömyys ei riipu työvoiman koosta.
Suomessa ajatellaan yleisesti myös, että työttömyys on aina osoitus kokonaiskysynnän puutteesta.
– Kysynnän lisäämistä tarvitaankin matalasuhdanteessa, mutta kysyntäpolitiikka ei luo uusia resursseja, ellei se vaikuta työnteon kannustimiin ja investointitoiminnan rakenteellisiin edellytyksiin.
Suomessa tarvitaan Vartiaisen mielestä taloudellisen ajattelutavan muutosta.
– Monien päättäjien ajattelutapa on peräisin säännösteltyjen rahoitusmarkkinoiden ajalta, jolloin talouskasvua rajoitti investointipääoman puute, mutta työvoima ei ollut niukka tuotantotekijä. Nyt tilanne on päinvastainen.