Suomen työmarkkinat ovat polarisoitumassa. Keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuus verrattuna korkea- ja matalapalkkaisiin ammatteihin on laskenut. Kehitys alkoi 1990-luvun puolivälissä, selviää Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijan Matti Mitrusen muistiosta.
Esimerkiksi lähihoitajien ja diplomi-insinöörien työvoimaosuudet ovat kasvaneet, kun taas keskipalkkaisten toimisto- ja tehdastöiden työvoimaosuudet ovat vähentyneet.
Työmarkkinoiden polarisaatio tarkoittaa sitä, että työpaikat ovat lisääntyneet sellaisissa ammateissa, joissa ansaitaan korkeimpia ja matalimpia palkkoja, samalla kun keskipalkkaiset työpaikat ovat suhteessa vähentyneet. Keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuus on laskenut vuosina 1995–2008 noin 12 prosenttiyksikköä.
Eniten suhteellista osuuttaan hävinneitä keskipalkkaisia ammatteja ovat esimerkiksi konepajatyöntekijät, asentajat ja korjaajat, mikä heijastaa teollisuuden rakennemuutosta. Eniten työvoimaosuuttaan ovat kasvattaneet matemaattis-luonnontieteelliset ja tekniikan erityisasiantuntijat.
Kehitystä selittää Mitrusen mukaan se, että koneilla on korvattu työntekijöitä, joiden työ vaatii paljon toistoa. Toisto on ominaista juuri keskipalkkaisille, hävinneille ammateille.
Mitrusen muistiossa todetaan, että keskipalkkaisten työmahdollisuuksien vähenemisestä seuraa kasvavaa eriarvoisuutta, joka voi pahimmillaan aiheuttaa yhteiskunnallisia ongelmia. Ilmiön todellisia rasitteita on hänestä kuitenkin vielä vaikea arvioida.
Aineistona muistiossa on käytetty kattavaa Tilastokeskuksen palkkarakennetilastoa, joka on tarkkuudessaan kansainväliselläkin tasolla ainutlaatuinen aineisto työmarkkinoiden polarisaation tutkimiseen.