Suomen arvostelijain liitto myönsi Kritiikin Kannukset -palkinnon saksofonisti Linda Fredrikssonille.
”Monipuolisesti lahjakas ja teknisesti suvereeni Fredriksson tekee uraauurtavaa työtä ottamalla haltuun perinteisesti maskuliinisena soittimena pidetyn saksofonin. Hän tulkitsee jazzia väkevästi artikuloiden eikä hänen luova ilmaisunsa rajoitu pelkästään soittimen hallintaan”, palkintolautakunta toteaa perusteluissaan.
Vuonna 1961 perustettu Kritiikin Kannukset -palkinto jaetaan vuosittain suomalaiselle luovalle tai esittävälle taiteilijalle tai ryhmälle ansiokkaasta suorituksesta jollakin taiteen alalla. Palkinto annetaan tunnustuksena parhaasta vuoden aikana tapahtuneesta taiteellisesta läpimurrosta.
– Haluan ilmentää soitollani tunnetilaa ja kokea soittamani musiikin. Uskon, että se sitä kautta myös herättää kuulijoissa tuntemuksia. Musiikki on ollut minulle aina henkilökohtaisen tason lisäksi hyvin sosiaalinen juttu. Sen parissa on ollut hienoa kohdata ihmisiä ja tehdä yhdessä musiikkia.
Isoveli innoittajana
Linda Fredriksson (s. 1985) on erittäin monipuolinen saksofonisti ja saksofoninsoiton opettaja. Fredriksson on syvän emotionaalinen, klassisen perinteen taitava soittaja, jonka villeissä ja vapautuneissa tulkinnoissa on asennetta ja huumoriakin, taiteellisesta tasosta tinkimättä. Yhtyeineen hän tuo suomalaiseen jazziin todellisen piristysruiskeen.
Ennen Suomen arvostelijain liiton Kritiikin Kannukset -palkintoa Fredriksson on saanut Nuoren solistin palkinnon Suomen Big Band -mestaruuskilpailussa vuonna 2010 sekä saavuttanut Young Nordic Jazz Comets Suomen osakilpailun voiton yhdessä Mopo-yhtyeen kanssa 2011.
Fredriksson aloitti saksofonin soittamisen 9-vuotiaana.
– Isoveljeni soitti ja kuunteli paljon musiikkia. Hän oli suuri innoittajani. Soittaminen ja musiikinmaailma olivat alusta asti luonteva osa minua. En ole musikaalisesta perheestä, mutta meillä on kuunneltu paljon musiikkia. Perheeni on aina kannustanut minua musiikin tekemisessä. Heidän rajaton ja ennakkoluuloton tukensa on ollut todella tärkeää.
– En muista tarkalleen miten foni valikoitui soittimeksi. Itse asiassa suunnittelin aloittavani klarinetin soiton, mutta luokallani moni muukin valitsi klarinetin. Halusin valita soittimen, jota muut eivät ota.
Musiikissa sukupuolella ei merkitystä
Fredriksson on otettu hyvin vastaan edelleenkin jossain määrin miehisessä jazzmaailmassa.
– Minut on otettu erittäin hyvin aina vastaan. Olen saanut vuosien varrella valtavasti tukea ja kannustusta (miespuolisilta) opettajiltani ja kollegoiltani. En koe sukupuolikysymystä ongelmaksi. Suhtaudun muusikoihin tasa-arvoisesti vain musiikin näkökulmasta. Itse musiikissa sukupuolella ei kuitenkaan ole merkitystä.
Fredriksson on perustanut ystäviensä basisti Eero Tikkasen ja rumpali Eeti Niemisen kanssa suositun ja palkitun Mopo-trion. Ilmaisuvoimainen Fredriksson on yhtyeen sielu ja kantava voima. Kekseliäät, toimivat ja monisyiset kappaleet ovat syntyneet ja kehittyneet muun muassa jazzista, 1970-luvun punkista ja Suomen luonnosta ammentavan bändin yhteistyönä. Mopo-triossa Linda Fredriksson antaa vahvan näytön puupuhaltimien taitavana hallitsijana ja persoonallisena muusikkona.
– Mopon menestyksen takana on ystävyyttä ja suuri määrä työtä. Olemme treenanneet paljon ja viettäneet paljon aikaa ystävinä musiikin ulkopuolellakin. Pääosassa on ollut aina se, että on mahtava soittaa ja tehdä musiikkia yhdessä.
Talvivaaran päästöistä
– Teemme musiikkia, joka kumpuaa meistä luonnollisesti. Haluamme myös ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, ja erityisen tärkeää on omalta osaltamme musisoida myös luonnon säilyttämisen puolesta.
Kritiikin Kannusten jakotilaisuudessa Mopo esitti lyyrisen, syvästi emotionaalisen, klassisen musiikin ja jazzin parhaiden perinteiden kaikupohjaa heijastelevan Luonto kutsuu -kappaleen, joka on yhtyeen basistin Eero Tikkasen sävellys. Kaunis hätähuuto. Tikkanen sävelsi sen Talvivaaran kaivoksen päästösotkujen tuoksinassa.
Mopossa Fredriksson ja trion muutkin jäsenet voivat ilmaista itseään rajoituksetta.
– Voin kokeilla ennakkoluulottomasti uusia ideoita. Olen kehittynyt ja kasvanut Mopon ansiosta valtavasti ja olen hyvin kiitollinen sen olemassaolosta.
Soittoa hullutellenkin
Mopon musisointi on tavattoman taidokasta, kaikki trion jäsenet ovat erinomaisia muusikoita, ja yhteissoitto toimii saumattomasti. He ovat myös hauskoja, soittimista otetaan irti kaikki mahdollinen myös hullutellen. Jos sikseen tulee, muovilelut ja rumpupalikat kimpoilevat kollegoita kohti. Linda nakkaa saksofonit syrjään, heittäytyy polvilleen pärisyttelemän rumpuja ja jos mitä vekottimia.
Linda Fredriksson soittaa vakituisena jäsenenä sekä freelancermuusikkona erilaisissa yhtyeissä ja projekteissa. Hän keikkailee, sovittaa ja säveltää, ja tekee myös studiotöitä. Tällä hetkellä hänen työskentelyssään tärkeitä teemoja ovat oman ilmaisun kehittäminen sekä sävellystyö.
Koulutus ei tasapäistä
Fredriksson on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Conservatorium van Amsterdamissa ja Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa.
– Musiikkikoulutus on ollut tärkeää. Opettajien ja kanssaopiskelijoiden tiedot ja taidot ovat opettaneet ja kehittäneet. Musiikkikouluissa on syntynyt myös tärkeitä kontakteja. Kevyen musiikin piirissä on kuitenkin paljon hienoja muusikoita, jotka eivät ole käyneet kouluja.
Toisin kuin joillain tahoilla väitetään, koulutus ei Fredrikssonin mielestä tasapäistä.
– Jos koulutus kannustaa oppilaita löytämään oma äänensä, se ei tasapäistä vaan tukee oppilaita löytämään itsensä ja kasvamaan persoonallisiksi muusikoiksi.
Hän ilahtui suuresti maineikkaasta palkinnosta, jonka ensimmäisen kerran vuonna 1962 pokkasi kapellimestari Jorma Panula. Kritiikki merkitsee palkitulle saksofonistille mahdollisuutta kehittyä.
– Se on parhaimmillaan loistava työkalu edistyä ja tutkailla omaa tekemistään uudesta näkökulmasta. Olin otettu ja kiitollinen palkinnosta. On ihanaa saada kannustusta työlleen, jota rakastaa.
Hän iloitsee ja rientää pokaali kourassaan ja soittimet niskassa syöttämään ystävänsä kissoja, jotka nekin ovat innoittaneet hauskaan Mopon kappaleeseen.
uutiskirje 
