– Mitä te suomalaiset teette, kun rautaesirippu ilmestyy uudestaan itärajalle?
Tämä ystäväni Sašan keittiön pöydän ääressä maaliskuussa esittämä kysymys jäi sillä kertaa vastaamatta. Yhä nytkin tuntuu siltä, että en osaa vastata.
Kysymyksen herättämänä olen kuitenkin pohtinut, millaisia kylmän sodan ilmiöitä on niin kansainvälisessä politiikassa kuin Venäjän sisäpolitiikassa. Niitä valitettavasti löytyy. Suhtautuminen moniin asioihin tuntuu muuttuneen – tai sitten vanhat asenteet ovat alkaneet näkyä selvemmin.
Venäjä toivoo investointeja, mutta siellä elää protektionismi.
Venäjän hallinnon päätöksenteossa on ristiriitaisuuksia, jotka voivat johtaa lisääntyvään vastakkainasetteluun. Moraalisiin ja poliittisiin syihin vedoten lainsäätäjät torjuvat ”ulkomaalaisvaaraa”.
Jotkut puhuvat avoimesti moraaliltaan ala-arvoisen, venäläistä yhteiskuntaa uhkaavan läntisen kulttuurin vaarallisuudesta ja torjumisen tarpeesta. Tämän ajattelun vanavedessä on muun muassa tehty laki, joka vaatii ulkomaista tukea saavien järjestöjen rekisteröitymistä ”agenteiksi”.
Toisaalta, kansainväliseen kauppajärjestöön (WTO) liittymisestä huolimatta, Venäjällä elää vahvana protektionismin, siis omien taloudellisten etujen valvomisen perinne.
Ristiriitaa on siinä, että toisaalta Venäjälle toivotaan ulkomaalaisia investointeja ja ulkomaisia yrityksiä vauhdittamaan kasvua ja hyvinvointia, toisaalta yhteistyön tiellä on monenlaisia esteitä. Ulkomaalaisiin ei aina suhtauduta tasapuolisesti. Miten sellaisessa ilmapiirissä, kun vielä otetaan huomioon byrokratian ja korruption kiemurat, yhteistyö kehittyisi?
Terrorismi kiristää asenteita
Kansainvälisen politiikan pinta-analyysiin on kuulunut, että terrorismi muka lähentää itää ja länttä. Venäjän-kokemukseni mukaan näin ei välttämättä tapahdu, näin ei todennäköisesti ollenkaan tapahdu.
Tšetšeenimiesten isku Bostonissa, olkoon kuinka hyvänsä yksittäinen teko ja olkoot kuinka hyvänsä venäläiset ja amerikkalaiset viranomaiset sen vuoksi yhteydessä keskenään, vain monimutkaistaa tilanteita. Vaikka syyttely puolin ja toisin ei näy virallisissa puheissa, yhteiskuntiin terroriteot vaikuttavat kielteisellä tavalla. Ne synnyttävät erilaisia huhuja ja teorioita, joiden avulla epäluulojen kipinät voivat puhjeta uudelleen liekkeihin.
Terrorismi kiristää asenteita. Se nähtiin myös Venäjällä Bostonin tapahtumien jälkeen. Radioasema Eho Moskvyn keskusteluohjelmissa ei ole pitkään aikaan ollut niin kiivasta väittelyä kuin maanantaina 22.4.
Keskustelu kärjistyi toimittaja Jevgenija Albatsin ja muslimivaikuttaja ja -poliitikko Damir-hazrat Muhetdinovin välillä sen jankkaamiseen, onko tällaisilla terroriteoilla tekemistä uskonnon kanssa vai ei. Albatsin toistunut kysymys, miksi nuoret miehet juuri islaminuskoisista perheistä ryhtyvät tällaiseen, jäi vaille muuta vastausta kuin sen, että teoilla ei ole tekemistä islaminuskon kanssa.
Islamilla on Venäjällä oma merkittävä asemansa varsinkin maan eteläosissa. Yhdysvaltain johtamien liittoumien erilaiset ”ristiretket” Lähi-idän maihin ja Afganistaniin ovat synnyttäneet myös venäläisessä yhteiskunnassa jännitteitä, jotka osaltaan lietsovat ja tukevat lännen vastaisuutta. Näin uudenlaisen kylmän sodan ilmapiirin olennainen osa, ainakin venäläisestä näkökulmasta, on islamin uudenlainen vaikutusvalta ja rooli.
Suomelle nämä kysymyksenasettelut ovat vähemmän tärkeitä – ainakin vielä. Mutta ehkä ei enää huomenna? Ehkä kannattaa pohtia, mitä uusi rautaesirippu voisi meille merkitä?