Vasemmistoliiton ja Euroopan vasemmistopuolueen lauantaina Helsingissä järjestämässä seminaarissa pohdittiin talouskriisiä, Euroopan tulevaisuutta ja vasemmiston vaihtoehtoja.
Mario Candelas saksalaisesta Rosa Luxemburg -säätiöstä taustoitti kriisiä viittaamalla euron ”valuvikaan”: epätasapaino esimerkiksi Saksan ja Kreikan välillä oli alusta lähtien olemassa. Etelä-Euroopan teollisuus kilpailtiin alas, mutta nämä maat eivät voineet pärjätä halpatyölläkään, koska Aasiassa tehdään joka tapauksessa vielä halvemmalla.
Lisäksi Saksasta ja muista vauraista EU-maista virtasi halpoja lainoja etelään. Ne olivat Saksalle välttämättömiä, koska ne loivat sen viennille kysyntää.
Vaikka Syriza voittaisi Kreikassa, EU:n valtarakenteet estäisivät siltä onnistumisen mahdollisuudet.
– Epätasapainosta tuli todellinen ongelma vasta vuonna 2007 alkaneen talousromahduksen myötä. Finanssisektori, joka aiheutti kriisin, alkoi syyttää valtioita.
– Ainoaksi sopeutuskeinoksi jäivät leikkaukset ja työehtojen heikennykset. EU:n, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) troikka ajoi etelään sisäisen devalvaation.
Vaihtoehtoja leikkauspolitiikalle
Anne Steckner, myös Rosa Luxemburg -säätiöstä, veti yhteen Saksan Die Linke -puolueessa hahmoteltuja ratkaisumalleja. Hän korosti, että leikkauspolitiikan on loputtava heti ja sen tilalle on etsittävä vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Stecknerin mukaan on ensinnäkin helpotettava välitöntä velkakriisiä lisäämällä julkisen sektorin tuloja. Suurituloisten veroja on korotettava; Linke on esittänyt, että yli miljoonan euron vuosituloista veroaste olisi 75 prosenttia.
Toiseksi olisi purettava investointipankkeihin ja riskirahastoihin liittyviä riskejä. Ne olisi järjesteltävä perusteellisesti uudelleen. Transaktiovero olisi toteutettava globaalisti.
Kolmanneksi olisi Stecknerin mukaan otettava huomioon suuret erot EU-maiden välillä. Sosiaaliturvaa olisi harmonisoitava luomalla heikommille maille ”sosiaalisia käytäviä”.
– Tämä tarkoittaa sitä, että määritellään EU-tasolla minimistandardit sosiaaliturvalle. Hyvällä tasolla olevien maiden sosiaaliturvaa ei heikennettäisi, vaan luotaisiin käytävä, jota pitkin köyhemmät maat aikaa myöten etenisivät kohti parempaa tasoa.
Pohjoisen maiden vientiteollisuutta olisi kehitettävä kohti alueellisia sosiaalisia yrityksiä ja etelän maille olisi kohdistettava julkisia investointeja muun muassa ympäristö- ja sosiaalisiin hankkeisiin.
Steckner korosti, että ratkaisujen osia ei pidä nähdä erillisinä, vaan kokonaisuutena. Yhdessä ne veisivät kohti sosiaalista Eurooppaa.
Mikä vasemmiston strategia?
Steckner katsoi, ettei vasemmistolla ole EU-tasolla yhteistä strategiaa. Sen sijaan voidaan puhua vähimmäiskonsensuksesta. Siihen sisältyy se, ettei haluta lisää valtuuksia nykyisenkaltaiselle EU:lle.
Saksan Linke vastustaa talouskurisopimusta ja korostaa eurooppalaista luokkasolidaarisuutta: kreikkalaisten ongelmat ovat myös saksalaisten ongelmia.
Candelas sanoi kaikkien vasemmistopuolueiden tavoittelevan EU:n uudistamista, mutta sillä tarkoitetaan eri maissa eri asioita.
– Muutokset EU-tasolla ovat välttämättömiä. Vaikka esimerkiksi Kreikassa vasemmistolainen Syriza-puolue voittaisikin seuraavat vaalit, EU:n valtarakenteet eliminoisivat siltä kaikki onnistumisen mahdollisuudet.
Aiheesta lisää myöhemmin.