Anu Kuivalaisen käsikirjoittaman ja ohjaaman dokumentin Aranda (2011) alaotsakkeena on ”kirjeitä siniseltä planeetalta”. Eräässä kirjeessä kuullaan, että meri osaa aina yllättää. Toisaalla isä kertoo tyttärilleen terveisiä työmaaltaan merentutkimusalus Arandalta; isä ylistää eteläisen Atlantin valtaisien jäävuorten kauneutta ja vertaa niitä taideteoksiin.
Vanhempi tutkija puolestaan sanoo, että tiede on tavallaan leikkimistä ja siihen kuuluu olennaisena osana odottaminen. Tieteellisten tulosten toteuttaminen käytännössä voi kestää jopa vuosikymmeniä, mitä ihmisten on usein vaikea ymmärtää.
Tietty odotuksen tunne on leimallista myös Kuivalaisen sympaattiselle dokumentille. Kuvat puhuvat, mutta yhtä lailla merkityksellisiä ovat äänet ja musiikki. Janne Laineen äänisuunnittelu ja Sanna Salmenkallion musiikki (mukana myös muun muassa Dvorakia) ovat tärkeitä tunnelman luojia sekä ohikiitävissä hetkissä että kokonaisuudessa.
Dokumentti tavoittaa hienosti rutiinien, yksitoikkoisuuden, löytöjen ja eksoottisuuden vaihtuvat tunnot ja maisemat merta kyntävällä näyttämöllä. Yksityiskohdat ovat voimaa, niiden pohjalta syntyy minimalistisen korutonta runoutta eri paikoista, esineistä ja henkilöiden tuntemuksista. Kuivalaisen ja kumppaneiden käsittelyssä helposti tylsältä tuntuvakin muuttuu kumman kiehtovaksi.
Dokumenttiprojekti: Aranda. TV1 maanantaina klo 21.30
uutiskirje 
