Joka vuosi on ilmestynyt useita tavalla tai toisella Suomen marsalkka C. G. S. Mannerheimia (1867–1951) käsitteleviä kirjoja. Pelkästään viime vuonna niitä julkaistiin kolmetoista. Kirjojen joukossa on ollut nuoremman polven historiantutkijoiden teoksia, jotka laajentavat ja syventävät kuvaa marsalkasta – ja jopa muuttavat sitä.
Horjuttaako uusi tutkimus jalustalle nostetun ja jopa suosituimmaksi suomalaiseksi valitun Mannerheimin asemaa maamme historiassa? Eräiden tutkijoiden mielestä marskia on tähän asti käsitelty silkkihansikkain. Marskin omia muistelmia on taas luonnehdittu “kirjalliseksi ratsastajapatsaaksi”.
Historian kannalta suuri puute on se, ettei Mannerheimista ole ainuttakaan suomalaista tieteelliset vaatimukset täyttävää elämäkertaa, vaikka marsalkasta on kirjoitettu vuosikymmenten kuluessa satoja teoksia aina Mannerheimin naisista tuntemattomaan Mannerheimiin saakka.
Sekahedelmäkeittoa
Eräs tärkeimmistä nykyisistä sotahistorian tutkijoista on filosofian tohtori Lasse Laaksonen (s. 1968), jonka 1999 hyväksytty väitöskirja Todellisuus ja harhat jo herätti melkoista huomiota. Siinä Laaksonen selvitteli talvisodan Kannaksen taisteluja ja Suomen armeijan tilaa maaliskuussa 1940.
Uusimmassa tutkimuksessaan Mistä sotakenraalit tulivat (Helsinki-Kirjat 2011) Laaksonen käsittelee varsin kriittisesti aikaisempaa Mannerheim-kirjallisuutta.
Laaksonen aloittaa toteamalla Mannerheimista ja hänen alaisinaan toimineista kenraaleista kirjoitetun paljon.
”Valtaosa kirjallisuudesta on tieteellisesti arvioituna kevyttä: suurmieskirjallisuutta, kertovaa kirjallisuutta ja kuvakirjoja. Henkilöitä on etupäässä tarkasteltu myönteisesti, tilanteita ja tapahtumia on selitetty päähenkilön kannalta myönteisesti”, Laaksonen hahmottelee.
”Huono päättäjä ja kehno ihmistuntija”
Jo kesän lopulla ilmestyy professori Juhani Suomen laaja tutkimus Mannerheim. Viimeinen kortti? (Siltala), jonka päähenkilöä kustantaja esittelee muun muassa tähän malliin:
“Presidenttinä ja ylipäällikkönä onnistumisen edellytyksiä ei ainakaan parantanut Mannerheimille ominainen horjuvuus päättäjänä, huono ihmistuntemus sekä taipumus antaa muiden johdatella itseään.”
Esittelytekstissä Mannerheimin todetaan pelänneen Neuvostoliittoa vuosi vuodelta yhä enemmän ja jatketaan:
”Mannerheim-myytin synnyttämistä edesauttoivat hänen taustansa sekä myöhemmin hänen johdonmukainen työnsä vakiintuneen idolikuvan ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. Hän jäi tavallaan roolinsa vangiksi ja piti siksi johtotähtenään kansansuosionsa ja historiallisen jälkikuvansa vaalimista.”
Suomen kirjan esittelyn lopuksi todetaan vielä:
”Suomen itsenäisyysvuosien historiassa Mannerheim on ehkä paras esimerkki siitä, että tärkeää ei ole se, millainen kansakunnan johtaja on, vaan se, millaiseksi hänet kuvitellaan.”
Mannerheim ja Hitlerin Saksa
Syksyllä asialla ovat myös nuoremman polven ansioituneet historiantutkijat, joiden voi olettaa luopuneen silkkihansikkaista arkistoja penkoessaan. Valtiotieteen tohtori Markku Jokisipilä ja filosofian maisteri Janne Könönen julkaisevat teoksen Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933–1944 (Otava) ilmestyy syyskuussa.
Kustantajan mukaan tutkimus vastaa muun muassa seuraaviin kysymyksiin: ”Mitä marsalkka Mannerheim ajatteli kulissien takana Hitlerin Saksasta? Millainen vaikutus valtakunnanmarsalkka Herman Göringillä oli Suomen johdon ratkaisuihin sodassa?”
Toinen Mannerheim -tutkimuksen kannalta kiinnostava kirja on lokakuussa ilmestyvä Mannerheimin haastaja. Kenraali Harald Öhquist (Otava). Sen ovat kirjoittaneet kirjailija Päivi Tapola ja filosofian tohtori Mikko Karjalainen.
Kirjassa tarkastellaan talvi- ja jatkosodan aikaisia tapahtumia Mannerheimin epäsuosioon joutuneen kenraalin näkökulmasta. Marsalkka muun muassa siirsi Öhquistin rintamalta koulutuksen tarkastajaksi.
Jotain ajan hengestä kertoo sekin, että monen kirjan sankarista Lauri Törnistä on tulossa kriittinen elämäkerta. Teoksen nimi on Tuntematon Lauri Törni (Otava) ja tekijöinä dosentti Juha Pohjonen ja tutkijatohtori Oula Silvennoinen.
Laaja juttu uudesta Mannerheim-tutkimuksesta ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 31. toukokuuta.
lehti 