Sunnuntaina päättyneessä Mihail Talin muistoturnauksessa syntyi ainakin hetkeksi ”uusi maailmanjärjestys”. Kymmenestä turnaukseen osallistuneesta pelaajasta paras venäläinen sijoittui vasta seitsemänneksi. Tätä ei ole ennen tapahtunut Moskovassa!
Laiha lohtu shakin slavofiileille lienee se, että nykyisin Israelia edustava Boris Gelfand on syntynyt Neuvostoliitossa, Minskissä. Gelfandin voitto oli sinänsä ansaittu, sillä hän pelasi ainoana pelaajana häviöttömän turnauksen.
Kakkoseksi tullut Norjan Magnus Carlsen oli sanojensa mukaan vähän ruosteessa eikä peli kulkenut aivan totutun ylivoimaisesti. Tuloksena silti toinen sija ja mukavana bonuksena voitto maailmanmestari Vishy Anandista. Seuraavan kerran Anand ja Carlsen kohtaavatkin sitten MM-ottelussa, josta tullee erittäin jännittävä kysymyksinään muun muassa se, että kokoaako vaisusti maailmanmestarina esiintynyt Anand itsensä ja kuinka ELO-kärki Carlsen pelaa kaksinottelussa.
Turnauksessa muisteltu Tal oli maailmanmestari vain vuoden 1960–61, mutta hänen vaikutuksensa moderniin shakkiin on huomattava. Talin tavaramerkki – intuitiivinen (upseerin-)uhraus, jonka suora vaikutus asemaan ei ole näkyvä – teki hänestä pelaajana yleisön suosikin. Myös hänen boheemit elämäntapansa synnyttivät tarinoita, sepitettyjä ja tosia.
Talista voisi lausua kuin Guillaime Apollinaire runoili 1900 -luvun alussa: ”Elämäänsä hän joi kuin tulista viinaa.” Epäterveellistä, mutta nykyisinä ”nörtti-ration” aikoina myös nostalgisen piristävää, but please: don’t do this at your home kuten usein neuvotaan…
Gelfandin voiton takasi tasaisuus ja varmuus. Jo yli 20 vuotta 20:nen parhaan pelaajan joukossa viihtynyt Gelfand pelaa universaalia shakkia, varsinaisia heikkouksia ei löydy. Edellisessä MM-ottelussakin hän pelasi pitkät pelit tasan Anandia vastaan häviten vasta katkopeleissä. Ansaittu voitto Carlsenin oltua vähän puissa, ellei nuori mies sitten jo säästellyt paukkujaan Anandille..