– Kun aviomieheni otti toisen vaimon, ihmiset ihmettelivät, miksi hyväksyin sen, kertoo irakilaisessa Kalarin kaupungissa asuva kurdinainen Wasira.
– Minulta kysyttiin, miksi suostuin toiseksi vaimoksi, vaikka olen niin nuori ja kaunis, että olisin päässyt ensimmäiseksi vaimoksi. Tämä on minun kohtaloni, jatkaa kakkosvaimo Nasrin.
Kutsun perheenjäseniä heidän etunimillään, koska Irakissa ei käytetä sukunimiä.
Wasira ei voi saada lapsia
Newzad Wali rakastui Wasiraan opiskellessaan poliisiopistossa. He menivät naimisiin Wasiran valmistuttua ekonomiksi ja muuttivat Newzadin kotikaupunkiin Kalariin.
Kun perheenlisäystä ei kuulunut, pariskunta hakeutui hoitoon istanbulilaiselle lapsettomuusklinikalle. Siellä todettiin, ettei Wasira voi saada lapsia. Sen jälkeen Nasrin tuli taloon. Irakissa lapsia ei adoptoida.
Koraanin ja Irakin lain mukaan miehellä voi olla neljä vaimoa. Euroopassa ajatellaan, että aviomiehen jakaminen on naisen kohtaloista kurjin mahdollinen, vaikka muuten monenlaiset perheet hyväksytään. Irakissa olen kuitenkin tavannut naisia, jotka eivät ole katkeria siitä, että heidän miehellään on toinen vaimo.
Onnettomiakin naisia toki löytyy. Etsiessäni haastateltavia avustajani kysyi, haluanko haastatella kahta sellaista vaimoa, jotka ovat riidoissa keskenään vai sellaisia, jotka tulevat hyvin toimeen.
– Minunkin kannaltani tilanne on nyt parempi kuin ennen, kun ihmiset kysyivät koko ajan, että miksi en ole raskaana. Olin aina yksin kotona, ja tunnelma oli kireä. Nyt kotona on hyvä ilmapiiri ja meillä on lapset, Wasira kertoo.
Lapsia on kolme: pojat Mohammad ja Shad sekä tytär Soz.
Kurdistanissa laki muutettiin tiukemmaksi
Pohjois-Irakissa toisen vaimon ottaminen vaikeutui huomattavasti pari vuotta sitten uudella lailla, joka on voimassa Kurdistanin autonomisella alueella.
– Naisjärjestöt painostivat Kurdistanin aluehallitusta muuttamaan vanhaa lakia, joka on vielä voimassa muualla Irakissa. Uusi laki on tiukka, mies voi ottaa toisen vaimon vain, jos siihen on lääketieteellinen syy: vaimo ei voi saada lapsia, harrastaa seksiä tai hän on psyykkisesti sairas. Miehen on esitettävä tästä lääkärintodistus, kertoo Dilpak Tahir.
Tahir työskentelee Patriotic Union of Kurdistan -puolueen eli PUK:n kansainvälisellä osastolla ja toimii useissa naisjärjestöissä. Hän on koulutukseltaan juristi.
Ensimmäisen vaimon on allekirjoitettava suostumuksensa oikeudessa, jossa yritetään selvittää, toimiiko hän vapaaehtoisesti.
Avioliitto naisen ainoa taloudellinen turva
Kurdistanissa juorutaan, että naisjärjestöt haluavat estää miehiä ottamasta toista vaimoa, koska niissä toimivat naiset pelkäävät oman aviomiehensä ottavan kakkosvaimon. Kahden perheen ylläpitämiseen on varaa vain rikkailla miehillä, jollaisia naisjärjestöissä toimivien hyvin koulutettujen naisten puolisot ovat.
Eikö feministi näe asiassa mitään hyvää?
– On vain yksi hyvä puoli: Kurdistanissa naimattomilla, eronneilla ja leskeksi jääneillä naisilla ei ole mitään keinoa elättää itseään. Täällä ei ole työpaikkoja naisille, Dilpak Tahir vastaa.
– Naisten yksin asumista ei hyväksytä, ihmiset juoruavat koko ajan. Naimattomien naisten on asuttava veljen tai serkun luona tehden palkatonta kotityötä. Usein näissä tilanteissa syntyy kovia riitoja, jotka ovat johtaneet jopa murhiin ja itsemurhiin, kertoo Dilpak Tahir.
Newzad on Daquqin poliisipäällikkö. Perhe asuu kaksikerroksisessa omakotitalossa, Nasrinin asunto on alakerrassa ja Wasiran yläkerrassa.
Kysyn, kumpi päättää talousasioista.
– Päätämme yhdessä, mutta viime kädessä Newzad tekee ratkaisut, vastaa Wasira ja korostaa, etteivät Nasrin ja hän ole koskaan riidelleet. Nasrin nyökkäilee.
Koko juttu on luettavissa perjantaina 9. elokuuta ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä. Osta näköislehti
uutiskirje 
