Politiikan superviikon jatkoksi tiistaina saatiin talouden megauutinen. Nokian puhelimien myynti Microsoftille on mittaluokassaan sellainen kauppa, jota ei Suomessa nähdä edes joka vuosikymmen.
Kumpi voitti, sitä ei vielä voi sanoa.
Nokia oli juuri saanut Lumia-puhelimelleen kattavan valikoiman eri hintaluokan laitteita ja myynti oli kasvussa. Toisaalta lähtötaso oli marginaalinen ja puhelimet ovat tuottaneet yhtiölle tappiota. Microsoft osti 5,4 miljardilla eurolla heikosti menestyvän liiketoiminnan, johon sisältyy mahdollisuus, että Windows-puhelimet alkaisivat yhtäkkiä kiinnostaa kuluttajia. Nokia pääsi tappiollisesta toiminnasta eroon, mutta menetti mahdollisuuden.
Nokia ei ollut loistonsakaan päivinä sama asia kuin Suomi.
Nokian nousu 1990-luvulla on suomalaista teollisuushistoriaa. Se osoitti, että pienestäkin maasta voi ponnistaa maailman valtiaaksi äärimmäisen trendikkäällä alalla. Se vaatii vain osaamista, ennakkoluulottomuutta – ja paljon onnea olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kauppaan liittyy nyt paljon surutyötä ehkä siksi, että Nokia myös symboloi koko Suomen nousua 1990-luvun raastavasta lamasta. Toivottavasti tämä kauppa ei muodostu käänteisellä tavalla symboliseksi.
Myös Nokian romahdus on suomalaista teollisuushistoriaa. Yhtiö menetti pelin käsittämättömän nopeasti. Vielä vuonna 2009 se oli alallaan maailman suurin.
Nokian romahdukseen on varmasti monia syitä, mutta se on varoittava esimerkki johtajien ylisuuren kannustamisen tuhoavasta vaikutuksesta. Nokia-eliitistä tuli monimiljonäärejä vain muutamassa vuodessa. Ketteryyttä aloittaa tavallaan kaikki alusta älypuhelimien kanssa ei löytynyt viime vuosikymmenen lopussa. Osa Nokian menestykseen johdattaneesta Jorma Ollilan unelmajoukkueesta oli jo sitä ennen ottanut rahansa ja lähtenyt.
Liika raha ei kannusta, vaan laiskistaa.
Mikä oli toimitusjohtaja Stephen Elopin rooli nyky-Nokian viimeisinä vuosina? Ei tunnu pelkältä salaliittoteorialta, että hän oli Troijan hevonen, jonka tarkoituksena oli romahduttaa yhtiön kurssi halpaan myyntikuntoon. Mikä muu selittää puheet roihuavasta lautasta ja ilmoituksen omasta käyttöjärjestelmästä luopumisesta talvella 2011 ilman, että mitään on tulossa tilalle aikoihin? Nokialta kului kaksi vuotta saada Lumia-mallistonsa kilpailukyvyn mahdollistavaan kuntoon.
Kaiken surutyön keskellä on syytä muistaa, ettei Nokia ollut loistonsakaan päivinä sama asia kuin Suomi, tämä kauppa ei romahduta Suomea mihinkään eikä se oikeuta yhteenkään uuteen ”vaikeaan päätökseen”.
Kaupasta voi seurata hyviä asioita muun muassa siinä muodossa, ettemme rakenna kansallista identiteettiä yhden pörssiyrityksen varaan vaan muistamme, mikä perimmältään mahdollisti Nokia-ihmeen: hyvinvointivaltion hyvin kouluttamat insinöörit, muut ammattilaiset ja Suomen toimiva infrastruktuuri.
Myös valtion Nokialle maksamilla kaikkiaan noin 200 miljoonan euron yritystuilla oli keskeinen rooli. Niiden takaisin perimistä on nyt tarkasteltava vakavasti.
uutiskirje 