Viimeinen sana
Finanssikriisin jälkeisen elvytysvaiheen jälkeen euroalue on kuristanut itseään hengiltä kolme vuotta. On saatu aikaan hirvittävä työttömyys, nälkää ja kerran hävinneiden kulkutautien paluu Eurooppaan. Joku hinta tästä kaikesta tulee maksuun vasta myöhemmin.
Euroalue on kuitenkin vain pieni osa suurta kulukuurien (austerity) tarinaa. Epidemia on maailmanlaajuinen.
Tutkijat Isabel Ortiz ja Matthew Cummins kävivät läpi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n 174 jäsenmaan 314 maaraporttia ja havaitsivat, että käynnissä on globaali ”vyönkiristyspandemia”. Hieman samanlainen kuin IMF:n yhdessä Maailmanpankin kanssa edellisillä vuosikymmenillä vaatimat julkisten menojen leikkaukset kehitysmaiden lainojen ehtona. Maailmanpankki on sittemmin myöntänyt, että lääke oli väärä, mutta silti sitä syötetään edelleen.
98 valtiota leikkaa julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja.
Ortiz ja Cummins jakavat kriisin kolmeen vaiheeseen. 2008–2009 valtavirtana oli elvytys. 2010 elpyminen oli heikkoa ja työttömyys kasvussa, mutta siitä huolimatta 40 prosenttia tutkituista maista veti rahahanat kiinni.
Juuri nyt yli puolet maailman maista suunnittelee budjettileikkauksia keskimäärin 3,3 prosentilla bruttokansantuotteestaan.
Mitä maailmassa tapahtuu samaan aikaan, kun finanssilaitokset pelastettiin, koska ne ovat liian suuria kaatumaan?
Sata valtiota, suurin osa kehitysmaita, leikkaa polttoaineisiin, maatalouteen ja elintarvikkeisiin kohdistuvia tukia aikana, jolloin ne ovat lähes ennätyskalliita.
Julkisten palveluiden uudistamisen varjolla 98 valtiota leikkaa julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja tavalla tai toisella.
94 valtiota nostaa kulutusveroja koskien myös peruselintarvikkeita ja -palveluita.
Monessa muussakin maassa kuin Suomessa uudistetaan eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmää kaavailemalla eläkeiän nostoa ja/tai korvaustason heikentämistä. Terveydenhuollossa linjana on asiakasmaksujen korotus ja julkisen puolen säästöt.
80 valtiota on uudistamassa eli heikentämässä yhteiskunnan turvaverkkoja ja sosiaaliturvan tasoa. Eniten niiden varassa olevat kohtaavat talouskriisin kovimmalla kädellä.
Työmarkkinareformeja on Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan käynnissä 40 maassa. Uudistuksilla tarkoitetaan tässä yhteyden palkanalennuksia, työehdoista päättämisen hajauttamista ja potkujen antamisen helpottamista. Niitä perustellaan kaikkialla maailmassa kilpailukyvyn lisäämisellä. Tutkijoiden mukaan ne tulevat lisäämään prekarisaatiota työmarkkinoilla.
Vähintään kaksi edellä mainituista hankkeista on tekeillä 139 maassa. Ne kaikki yhdeksässä, joihin kuuluvat Euroopan kriisivaltiot.
Ero vuoteen 2010 jatkuneeseen elvytysvaiheeseen on selvä myös siinä, että silloin valtiot toimivat koordinoidusti. Nyt jokainen leikkaa siinä toivossa, että joku muu laittaisi talouden uudelleen käynnistäviä toimia liikkeelle.
Tutkijoiden mukaan nyt tehdään valintoja siitä, mistä tämä aika jää historiaan. Onko kyseessä leikkausten aikakausi? Vai globaali New Deal, jossa julkisin investoinnin parannetaan työllisyyttä ja kestävää kasvua, parannetaan elämisen tasoa, vähennetään epätasa-arvoa ja edistetään yhteiskunnallista eheyttä.
uutiskirje 