Ruotsin kielen poistamiseen kouluista (ja vähitellen koko yhteiskunnastamme) tähtäävä kansalaisaloite herättää minussa ihmetystä ja pelkoa. Aloitteen takana ovat perussuomalaiset ja kokoomuksen nuoret (ohjelmalla: Köyhät kyykkyyn! Veroprogressio pois! Rajat kiinni! AY-liike alas! Kiihotus kansaryhmiä vastaan sallittava! Vähemmistövaltuutetun virka lakkautettava! Kaksikielisyys kumoon!), joten ruotsinkielisen väestömme näivettäminen ja perustuslaillisten oikeuksiemme lakkauttaminen lienee aloitteentekijöiden tavoitteena.
Jos toinen kansalliskielemme lakkautetaan, jäljelle jää yksi kansalliskieli. Se merkitsee kaksikielisen yhteiskuntamme loppua. Miten vähemmästä voi tulla enempää? Onko meillä varaa edelleen heikentää kielitaitoamme maailmassa missä yhteistyö, verkostoituminen ja muista kulttuureista oppiminen muuttuu yhä tärkeämmäksi.
Ovatkohan aloitteen allekirjoittajat tienneet mihin kelkkaan ovat hypänneet? Haluavatko he todella muuttaa Suomea yhä eristyneemmäksi, yhä etäisemmäksi pohjoismaisesta yhteistyöstä ja identiteettistä? Haluavatko he tehdä Suomesta vähemmistöjä ja kaikkea erilaisuutta karsastavan maan, pienen omahyväisen ja suvaitsemattoman lintukodon?
Eivätkö allekirjoittajat tiedä, että jokaisen uuden opitun kielen jälkeen seuraavan kielen oppiminen helpottuu? Eivätkö he tiedä että ruotsinkielen ansiosta moni muu kieli, kuten saksa tai ranska, avautuu helpommin?
Aloitteen tarkoitus ei ole poistaa pakollinen ruotsin kieli kouluistamme. Tämä on vain välitavoite. Sen tarkoitus on paljon radikaalimpi, mahtipontisempi ja salakavalampi: se tähtää suljetumpaan, suvaitsemattomampaan ja ahdasmielisempään yhteiskuntaan.
Emmekö ole historiastamme mitään oppineet?
uutiskirje 
