Sarjakuvataiteilija Timo Mäkelällä on takanaan melkoinen urakka. Vuodesta 2008 hän on piirtänyt paperille Romeon ja Julian tarinaa. Viisivuotinen työskentelyapuraha mahdollisti laajan teoksen toteuttamisen.
– Onnettoman rakkauden tarina tuntuu vainoavan minua. Se on jollain tavalla minuun elämässäni kolahtanut ja koskenut, perustelee Mäkelä tarttumistaan maailman ehkä tunnetuimpaan rakkaustarinaan.
– Halusin myös tehdä klassikon. Romaani ei oikein tahdo mahtua, ei elokuvaksi eikä sarjakuvaksi, mutta näytelmä on massana pikkaisen pienempi.
– Mietin myös Dostojevskin Idioottia, se olisi ollut henkilögallerialtaan mainio, mutta siitä olisi tullut noin 3 000 sivua sarjakuvaa, nauraa Mäkelä.
Mäkelän mukaan painetun tekstin määrän voi sarjakuvaksi muutettuna kertoa neljällä. Romeossa ja Juliassa on neljä ja puoli sataa sivua ja noin 1 200 kuvaa.
– En tehnyt kokonaiskäsikirjoitusta, vaan etenin kohtaus kohtaukselta.
Onneton rakkaus
kiinnostaa
Moni tuntee maailmankuulun tarinan onnettoman lopun, mutta harva on perehtynyt siihen kokonaisuutena.
– Romeosta ja Juliasta tunnetaan vain se rakkaustarina. Mutta se on hirveän laaja, siinä on monenlaisia sivujuonia ja iso henkilöskaala, monenlaista kerrosta.
Tarinassa juostaan koko ajan kellon perässä ja tahti kiihtyy loppua kohden.
Romeon hahmossa on Mäkelän tuotantoa tunteville tuttua.
– Vähän hauras mies, joka ei oikein pärjää maailmassa niin voimakkaalla eteenpäinmenolla kuin tarinan nainen, hän kuvailee.
– Olen poiminut sen aikanaan Maupassantin tarinasta Mustapukuinen nainen.
Mäkelä kehuu Shakespearen näytelmän olleen aikanaan varsin moderni teos, muun muassa muodoltaan.
– Sen täytyi olla tragedia, koska päähenkilöt kuolevat, mutta lähes kaikki kohtaukset ovat koomisia, lähes farssimaisia.
Esimerkkinä hän mainitsee Romeon ja Julian kuoleman, joka väärinkäsityksineen ja moninkertaisine itsemurhineen sisältää hupaisiakin aineksia.
Myös Julia on hahmona valtavan moderni: vahva nainen, joka ottaa kohtalon omiin käsiinsä.
Tarinassa, josta Shakespeare sai innoituksensa, Romeota ja Juliaa paheksutaan, annetaan ymmärtää, että uhmatessaan perheitään, he saivat ansaitsemansa rangaistuksen.
– Shakespeare taas näkee heidän rakkautensa olleen sen väärtti.
Näin kirjailija vaikutti myös osaltaan romanttisen rakkauden käsitteen syntymiseen.
Uskooko Mäkelä ollenkaan onnellisiin loppuihin vai onko intohimoinen rakkaus aina tuhoon tuomittu?
– Monella suurella rakkaudella on onnellinen loppu, mutta aivan kuten hävitystä sodasta saa paremman kaunokirjallisen teoksen kuin voitetusta, niin sellaisesta rakkaudesta, joka ei onnistu, saa kiinnostavamman. Jos pari saa toisensa, jännite laukeaa.
Signe Branderin
Helsinki
Mäkelän hahmot eivät rakastu 1500-luvun Veronassa, vaan Helsingissä vuonna 1910. Hän on aiemminkin sijoittanut sarjakuvatarinansa 1900-luvun alun Helsinkiin.
Emil ja Sofi (Arktinen banaani 2005) teki kunniaa kaupungin arkkitehtuurille ja Signe Branderin valokuville.
– Tein sen yhteydessä ison taustatyön Romeoon ja Juliaan.
Branderin hienot kuvat rakenteilla olevasta kaupungista ovat myös syy siihen, miksi tarina tapahtuu juuri vuonna 1910. Sen ajan Helsinki on taltioitu tarkasti.
Ensimmäinen näytös tapahtuu Mäkelälle rakkaassa paikassa, Vanhan kirkon puistossa. Julia asuu Liisankadun päässä Kruunuhaassa. Lokki päivystää kauppatorin yllä ja Romeo kävelee öisessä Kaivopuistossa.
– Klassinen rakkaustarina sijoitettuna meille tuttuun ympäristöön herättää ehkä uudenlaisia mielikuvia ja tunteita.
Timo Mäkelä ei ole syntyperäinen helsinkiläinen, mutta asunut kaupungissa jo vuodesta 1968. Hän arvelee, että muualta tullut näkee kaupungin hienouden paremmin.
– Helsinki on minun suuri rakkauteni.
William Shakespearen Romeo & Julia Timo Mäkelän sarjakuvana. 432 sivua, Arktinen banaani, 2013.
Timo ”Timppa” MäkeläJulkaissut useita sarjakuva-albumeja-, romaaneja- ja novelleja.Piirtänyt poliittisia pilakuvia ja sarjakuvia (Pieniä julmia tarinoita, Minun elämäni) mm. Helsingin Sanomiin, Kansan Uutisiin ja Ilta-Sanomiin.Saanut mm. Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon ja taiteen valtionpalkinnon.