Monessa kunnassa mietitään näinä aikoina päät punaisina, miten ensi vuodesta selvitään. Taloudellisesti epävarmassa tilanteessa koko vuoden kutinsa pitävän talousarvion laatiminen ei ole helppo tehtävä. Monissa kunnissa turvaudutaankin alibudjetointiin, sorrutaan toiveajatteluun tai odotetaan ihmettä.
Kaikki kunnat eivät tosin ole veljiä keskenään. Niitäkin kuntia on, joissa talous on kunnossa eikä palvelujen tarjontaankaan tarvitse puuttua. Viime vuonna joka kolmannen – noin sadan – kunnan talous oli tasapainossa. Sama määrä kuntia haki valtion harkinnanvaraista valtionosuuskorotusta.
Kuntatalouden kehnot näkymät heijastuvat myös samaan aikaan eteenpäin vieritettävään kuntauudistukseen. Valtiovarainministeriö aloitti uudistukseen liittyvän kiertueensa keskiviikkona Joensuusta. Marraskuun lopulla konkretisoituu, mitä uudistus kunnilta ja kuntapäättäjiltä vaatii. Vasemmistoliittokin ottaa näihin kantaa puoluevaltuustossa marraskuun lopulla.
Kunnilla on 535 lakisääteistä tehtävää ja vielä useampi sata velvoitetta.
Kuntaliitokset tuonevat apua talouteen pitemmällä aikavälillä, mutta äkkiä tapahtuvia muutoksia odottavat joutuvat pettymään. Päätöksenteossa on kuitenkin aina katsottava kauemmas tulevaisuuteen. Kustannusten jatkuva nousu, elinkeinorakenteen raju murros, väestön ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat monet velvoitteet pakottavat toimimaan nyt.
Vaikka kuntauudistus – tavalla tai toisella toteutettuna – onkin väistämätön, niin se ei kuitenkaan ole ratkaisu kuntien akuutteihin ongelmiin. Moni kunta joutuukin ensi vuonna korottamaan veroprosenttiaan, jotkut jopa 1–1,5 prosenttiyksikköä. Se tuntuu jo kuntalaisen kukkarossa. Yle Uutisten (24.9.) mukaan yli kolmannes sen kyselyyn vastanneista kunnista suunnittelee veronkorotuksia. Samaan aikaan kuntien on tehostettava toimintaansa, mikä voi näkyä palvelujen huononnuksina. Myös asiakasmaksuihin on nousupaineita.
Valtio patistaa nyt kuntia lisäksi keventämään velvoitteitaan ja tehtäviään. Yhtälö on vaikea toteuttaa, vaikka tehottomuuttakin kunnissa yhä esiintyy ja löysiä on vedetty pois jo vuosien ajan. Varsinkin pienissä kunnissa voi olla hankalaa tehdä riittävän ajoissa vaikeita päätöksiä, koska helposti astutaan tutuille varpaille. Kun asiat pitkittyvät, ne yleensä myös mutkistuvat.
Kunnilla on 535 lakisääteistä tehtävää ja vielä useampi sata velvoitetta. Eniten tehtäviä on sosiaali- ja terveyspalveluissa, joihin myös käytetään suurin osa kuntien budjettivaroista. Karsiminen ei onnistu ilman tuskaa, ja aina joku kärsii. Kunnissa on toisaalta paras tieto siitä, miten karsiminen voidaan tehdä vahingot minimoiden. Poliittiset päättäjät joutuvat priorisoinnissa tekemään arvovalintoja.
Helpointa on vaatia ”byrokraattien” poispotkimista papereita pyörittämästä. Pelkkä byrokratian karsiminen ei vielä rahallisesti paljon auta, sillä sen osuus kuntien menoista on vain muutaman prosentin luokkaa. Toisaalta moni ”byrokraattikin” tekee kuntalaisten kannalta tärkeätä työtä. Sinänsä turhan byrokratian vähentämisellä voi olla myönteisiäkin vaikutuksia.