Kansanedustaja Jörn Donner on julkisesti ilmoittanut vihaavansa maataloutta. Hän varmaankin lukeutuu niihin, jotka ovat havainneet, että ruokaa saa kaupasta. Saman nerokkaan havainnon tekivät ne 25 eurooppalaista ekonomistia, jotka muutama vuosi sitten totesivat julkilausumassaan, että Euroopan unioni ei tarvitse omaa maataloutta. ”Eurooppa on niin varakas, että se voi luopua omasta maataloudesta ja ostaa elintarvikkeensa.” Allekirjoittaneiden joukossa oli myös yksi suomalainen.
Julkilausumassa ei kerrottu, mistä Eurooppa, yksi suurimmista maataloustuottajista, ostaisi tarvitsemansa elintarvikkeet. Omasta tuotannosta luopumisesta seuraisi ainakin maailmanlaajuinen elintarvikepula. Ruokaa jouduttaisiin tuomaan entistä enemmän merten takaa Amerikoista ja ruokapulasta kärsivästä Afrikasta. Enää ei voitaisi kontrolloida ravinnon laatua, vaan kaiken tulisi kelvata, geenimuunneltuja kasvituotteita ja antibiooteilla kasvatettuja eläintuotteita myöten.
Euroopan unionin aikana maanviljelijän ihmisarvo on kokenut kovan kolauksen. Elintarvikkeiden tuottajaa epäillään rikolliseksi, ja vain tilalla suoritettu tarkastus voi osoittaa hänet syyttömäksi.
Maanviljelijän ihmisarvo on kokenut kovan kolauksen.
Vielä paljon huonompi on viljelijän asema muualla maailmassa. Brasilia on yksi neljästä suurimmasta maatalousmaasta, mutta sen tuotantomenetelmistä on karmeaa kerrottavaa. Syrjäseutujen pienviljelijät ovat menettäneet maansa suurviljelijöille, jotka ovat ostaneet ne väärennetyillä kauppakirjoilla. Nyt nämä oikeudettomat tekevät työtä ryöstäjilleen. Uudet omistajat suorittavat omien armeijoidensa avulla tarkastuksia, joissa niskuroiva talonpoika tapetaan muille pelotukseksi.
Televisio-ohjelman mukaan syrjäseuduilta oli rekisteröity jo 28 tällaista tapausta. Länsi-Afrikan kaakaoviljelmillä työn tekevät lapset, jotka kaapataan raskaaseen orjatyöhön tai ostetaan köyhiltä vanhemmilta.
Euroopassa talonpoika koki vuosisatojen kuluessa sosiaalisen nousun maaorjasta arvostetuksi viljelijäksi. Suuressa osassa maailmaa ei tällaista nousua ole tapahtunut, eikä kaikkialla voida puhua myöskään hyväksyttävistä tuotantomenetelmistä.
Myös EU:ssa tuotannon eettinen pohja on alkanut rapautua. Monet nuoret eivät halua ammattiin, jossa leimautuu helposti rikolliseksi, ja jossa tiukka kontrolli hankaloittaa työskentelyä ja tilan kehittämistä.
Maailmankaupassa liikkuu elintarvikkeita, joiden käyttökelpoisuus on osoittautunut kyseenalaiseksi. Euroopassakin syödään jo naudanlihaa, jota tuotetaan pelkällä antibiootteja ja hormoneja sisältävä väkirehulla ja ruokinnasta puuttuu kokonaan märehtijän terveydelle välttämätön kuitupitoinen karkearehu. Geenimuunneltujen ravintokasvien tuontia ei EU myöskään pysty enää estämään.
Nykyiseen, maailmanlaajuisesti huonontuvaan elintarviketilanteeseen kannattaisi asiaan heikosti perehtyneiden tutustua. Maatalouden vihaajilla, ekonomisteilla ja muilla pelkän kaupallisen koulutuksen saaneilla, samoin kuin meillä muillakin, on ennen pitkää vastassa päivä, jolloin marketeistamme ei enää löydy puhdasta ruokaa.
uutiskirje 
